Toisen maailmansodan loppumetreillä pahuuttaan käkättävät natsit tahtovat kultaa, mutta veri lentää, kun he törmäävät sisuun. Sisu on viihdyttävä ja melko tyylikäs rymistely. Netflixin Blood & Gold on vanhaa vitsiä mukaillen "Sisu, joka meillä on jo kotona". Kumpikin teos muistuttaa vakavista asioista leikkiäkseen vähän, mutta vuonna 2023 kyse ei enää ole provosoinnista. Eksploitaatioelokuvien maine terävöityisi, jos nämä alkaisivat louhia Ukrainan sotaa mahdollisimman (eli liian) pian.

Sisun ohjaaja antoi ymmärtää, ettei leffa mennyt Netflixiin, koska Netflix vaati hätäilyä. Blood & Gold muistuttaa Sisua enemmän kuin Deep Impact Armageddonia, mutta Blood & Gold hätäilee: natsit yrittävät heti hirttää karkurin, josta tuleekin sankari. Blood & Gold ei tästä hyödy, vaan lyö jo tyhjää, kun Sisu alkaa päästä vauhtiin. Monien leffaparien taustalla on vuosia kehittelyä, jonka aikana käsikirjoitukset ja tuottajat liikkuvat, joten kuvittelen huvikseni, että Netflix teki paskemman version kalliimmalla, koska Sisun ohjaaja ei kuunnellut "palautetta". Viis totuudesta.

Nainen pelastaa karkurin. Nainen on supertavis, mutta kirveellä veistetty ukko on vielä kuivempi: en aina keksinyt syytä katsoa äijän yleiseen ilmansuuntaan. Komboa piristää naisen veli, joka on vastaava hahmo kuin Simple Jack sotaelokuvassa Tropic Thunder. Tapahtumat jämähtävät kylään, jonne kultaa on kätketty. Natseja johtaa oopperan kummitus, millä viittaan naamioon ja käytökseen naisseurassa. Rivinatseista merkittävin muistuttaa hieman nallemaista David Harbouria, mikä on hämäävää miespäähenkilön tason muistaen, mutta näyttelijä ehtii luoda muuta leffaa paremman roiston.

"Omaperäinen musta huumori" on tyylilaji muttei saavutus, kun taas Sisulla oli yllättävän aitoja ideoita. Blood & Goldin toiminta ja valaistus ja varmaan muonituskin on ammattityötä, joten huumoria on sitten vanha saksalainen iskelmämusiikki "väärissä kohdissa". Jos se olisi ponteva muikelo Max Raabe, joka ulisisi yökerhotyyliin "oops, I did it again" tylyn tapon aikana, saattaisin pohtia arvojani, jos hymyilisin yhtä vilpittömästi sille kuin Sisun luovuudelle. Mutta ei hätää.

Kultaa etsivät muutkin kuin natsipartio. En kokenut "mysteeriä" relevantiksi, vaan kliseiseksi jäänteeksi vastaavista kultanatsileffoista, joissa "mysteerin" tehtävä on viedä hahmot vaikka Puolasta Ranskaan. Ajatukseni karkasivat Netflixin laaduntarkkailusta taas algoritmeihin. Mm. käsikirjoittajien lakko on saanut monet kauhistelemaan alati kehittyvää tekoälyä, joka "pilaa taiteen" ihan kohta. Siteeratakseni Apocalyptoa, joka siteerasi Will Durantia: "suurta sivilisaatiota ei voi valloittaa, ennen kuin se on tuhonnut itsensä sisältäpäin". Netflix on alusta saakka hyödyntänyt tilastoja päättäessään sisällöstä. Tuoreen uutisen mukaan Zack Snyderin Netflix-scifi jaettiin kahtia, koska studiopomolla on vain tilastot mielessä.

Vähän vanhempikin PC kykenee luomaan 45-90 sekunnissa konseptikuvan sille eksploitaatioelokuvalle, jonka juuri Sinä tahdot oikeasti nähdä. Sisukkaalle & yllättävälle taiteelle jää tilaa hengittää, vaikka jäisimme haaveilemaan omasta leffasta, mutta hyvässä lykyssä tekoälytaide (SkyNetflix!) eliminoi tarpeettoman välivaiheen eli studiopomot ja muut algoritmi-ihmiset näissä tilanteissa, joissa asiakkaan on tarkoitus heittää aivot narikkaan simppelin sonnan merkeissä.