Maustetytöt iskee kultasuoneen kolmannella studioalbumillaan.

"Maailman onnellisin kansa" esittelee popduon, joka on löytänyt alakuloiseen ilmaisuunsa täydellisen tasapainon. Erityisen merkityksellistä tämä on siksi, että kakkoskiekolla tulokulma vaikutti olevan hukassa. Maustetytöt yritti runnoa ensimmäisen albumin rosoista mentaliteettia ja ilmaisua puunatumpaan ulkokuoreen, jonka myötä ammattimaisempi soundi sekä kantaaottavat sanoitukset tekivät lopputuloksesta ristiriitaisen. Painava asia jäi lapselliselta kuulostavan Pirkka-kaljoittelun ja angstin alle. Lopputulosta kuunnellessa jäi epäselväksi, tehtiinkö vakavista asioista pilkkaa vai mitä kaikella yritettiin ajaa takaa, joka ei koskaan ole hyvä asia.

Kolmannella kiekolla nämä murheet ovat mennyttä, oikeastaan kaikki aiempaa tuotantoa vaivanneet ongelmat ovat poissa. Ilmaisu on tuttua kamaa jokaiselle yhtyettä kuunnelleelle, mutta päivityksiä on tehty juuri oikeissa kohdissa. Iskelmästä ammentava pop-ilmaisu, kaihoisa rautalankakitarointi sekä tutun kuuloiset stemmalaulut saavat rinnalleen aiempaa korostetummin soivat koskettimet sekä tunnelmia paisuttavat efektit. Lopputulos rullaa mainiosti tarjoten sävellyksiin aiempaa enemmän yksityiskohtia sekä tanssijalan vipattamaan saavaa rytmikkyyttä. Tämän lisäksi lauluvastuun jakautuminen aiempaa kuuluvammin tuo ilmaisuun uuden, maittavan kerroksen.

Suurimmat harppaukset eteenpäin on otettu tekstipuolella, tälläkin saralla Maailman onnellisin kansa tarjoaa aiempaa enemmän onnistumisia. Sisällöllisesti edetään tutuilla raiteilla, sillä mielialaa laskevat teemat ruotivat maailman menoon liittyviä ongelmia niin yksilötasolla kuin koko yhteiskunnan tilaa syynäten. Vaikka touhussa on tuttua ahdistusta ja ankeutta, on tekemisessä nyt myös aitoa kypsyyttä. Tämän ansiosta aidosti kantaaottavat tekstit muun muassa pakolaisuudesta, luonnon tärvelemisestä tai alkoholiongelmista napsahtavat maaliin aiempaa tarkemmin. Maustetytöt kuvaa nykyisellään tarkkanäköisesti yhteiskuntamme kipupisteitä ja murheita tehden tämän kuitenkin omalla, tunnistettavalla
tyylillään.

Vajaa 40-minuuttinen hujahtaa Maustetyttöjen uutuusalbumin kyydissä nopeasti. Kappalemateriaali on kovalaatuista, seassa on myös bändin parhaimmistoon nousevia kappaleita. Näistä selkeintä jäävuoren huippua edustavat etukäteen julkaistut huippuvedot Ei niin kovin suuri city sekä Näkymätön Anna, muina nostoina voi mainita vahvasti sanailevan nimikkokappaleen ja albumin päätösbiisin Ylpeyden sopuhinta, joka puhuttelee erityisesti sanomansa ansiosta. Yhtään selkeää tolppalaukausta joukkoon ei ole eksynyt, vaikka biisikattaus ei aivan parhaiden kappaleiden tasolla koko kiekon kestoa pysy. Tämä ei kuitenkaan latista tunnelmaa missään vaiheessa, sillä Maailman onnellisin kansa on upeasti rakennettu albumikokonaisuus.

Suurimmat kysymykset heräävät lähinnä jatkon suhteen. Mihin suuntaan Maustetytöt aikoo lähteä tämän jälkeen? Tutuksi tullutta ilmaisua on nyt hiottu kolmen albumin verran, uutukaisella kehitys on saavuttanut lakipisteensä. On mielenkiintoista nähdä, jatkaako yhtyeen taustalla vaikuttava sisaruskaksikko saman kaavan toistamista tyytyen pieneen hienosäätöön siellä täällä vai yritetäänkö tutuksi tulleesta lokerosta murtautua ulos uusien ideoiden voimalla samalla osoittaen, ettei kyseessä ole yhden tempun ihme. Molempien väylien päästä kajastavat omat mahdollisuutensa. Maailman onnellisin kansa antaa kuitenkin osviittaa siitä, että Maustetytöt voisi lisätä rohkeamminkin elementtejä ilmaisuunsa
lopputuloksen siitä kärsimättä.