Kristian Meurman on Idols-kisan jälkeen osoittanut tulleensa jäädäkseen kotimaiseen mediakenttään. Ahkera ja moneen suuntaan kurottava nuori mies taiteilee iskelmän ja kevyemmän rockin välimaastossa toisella kokopitkällä näytöllään. Väistämättä mieleen tulee vertaus Jani Wickholmiin - Jani on jo leirinsä valinnut, onko Kristianin tienä myös iskelmarock?

Tuoretta albumia hämmentävät cover-valinnat. Hectorin Koko Hela Maailma ei ole hassumpi versio, Kristianin karhea ääni sopii biisin mukavasti. Patricia Kaasin Ceux Qui N’ont Rien vedetään luonnollisesti ranskan puheella. Viisu jää pelkäksi pöyhistelyksi - kyllä tässä ranskaksi osataan. Myrskyluodon Maija vertautuu Loiri-lainaan Lapin Kesä - Kristian selviää puhkikalutusta kappaleesta kuivin jaloin. Miehen Euroviisukokelas Jos En Sua Saa on yksinkertainen mutta pätevä iskelmarokki. Kiekon nimibiisi Läpi Yön on kuin suoraan Wickholmin kiekolta. Näiden Kyynelien Jälkeen kantaa vahvaa hittipotenssia - Radio Novan taajuuksille. Tommy Nilssonin sävellys Vapauta Mut kuulostaa Euroviisulta, tosin ei hassumalta sellaiselta.

Kristian on säveltänyt ja sanoittanut pari biisiä, hän on myös ollut mukana tekemässä sovituksia. Kristian ei vielä ole lopullisesti päättänyt uransa tulevaa suuntaa. Iskelmärock vetää kuitenkin puoleensa. Kristianin äänessä on mukavaa rahinaa ja muutaman vuoden kuluttua eletyn elämän väriä. Albumin ongelmaksi muodostuu lievä hajanaisuus. Taustoja on mietitty ja homma ei valu liian siirappiseksi. Tosin riskeja voisi ottaa reilummin - muutama rajumpi rokki ei olisi pahitteeksi. Toisaalta, Kristianin äänellä kevyempi lähestymistapa on perusteltua. Patricia Kaas-coverin olisi voinut haudata sinkun b-puolelle. Kovin pappalinjaa Kristiankin haluaa seurata.