Predator teurasti Iso-Arskan Michelin-miehet. Predator 2 oli vähemmän sitkeä kuin Jet Li, jonka päihittämiseen Danny Glover tarvitsi myös Mel Gibsonia. Hirviölauma Predators varmisti kotikenttäedun, ennen kuin ne haastoivat Oscar-palkitun kalkkunan johtamat punkerot ja pahvilevyt. Mikä otus sparraa uransa alussa olevan tytön kanssa, jotta kömpelyksestä kehittyy soturi? Mushu käy mielessä, mutta ehkä myös Prey on osuva otsikko.

Amber Midthunder on nuori comanche Naru, joka tähtää metsästäjäksi 1700-luvulla. Tomahawkin tulee osua, koska tofua ei ole keksitty, mutta ensisijaisesti kyse on metsästäjien arvojärjestyksestä. On puumaa, karhua. Miesten ja naisten politiikka voi mennä metsästykseksi. Jo varhain Naru törmää eurooppalaisten ansoihin. Ihmiskunnan historian spoilaaminen tuntuu arveluttavammalta kuin predatorista puhuminen, vaikka alunperin väitettiin, että predatorista kaavailtiin yllätystä. Alussa se iskee.

Seuraava väite ei pidä täysin paikkaansa, mutta "näin asiat koetaan": leffa on satunnainen kokoelma metsästäjien törmäyksiä. Se voi toimia. Kuvaston ansiot lähtevät tunteesta, että maailma on iso ja uhkaava, kun rämpytät jousipyssyä teltassa. Toimintaa riittää. Midthunder on kannustamisen väärti jumppaaja ja silmien pullistelija. Uskottavuus ja makeilu ovat tasapainossa mm. siinä mielessä, että raakuuksia peitellään vain, jos se on tyylikkäämpää kuin mässäily. Naru oppii asioita ja ilmeiset teemat allekirjoitetaan, joten teoriassa käsikirjoitus laadittiin.

"Prey on paras Predator-elokuva aikoihin", jos vuoden 2014 RoboCop on paras RoboCop-elokuva aikoihin, mutta ovatko nämä aitoja asioita? Saagat sijoittuvat alunperin itsetietoisiin machotodellisuuksiin. Predator on yhden miehen armeija, joka voittaa yhden miehen armeijoiden armeijan. Predator on hallittu hyppy hain yli: jos pullistelu ei voi mennä pöhkömmäksi, mörkö se lähti piiriin. Kaunista ei ole se, että satiiri viiltää RoboCopin hengessä, vaan se, että herkullisen koominen alfa joutuu ottamaan hirviön vakavasti. Kun huomioidaan, ettei superkyttä voi räiskiä minigunilla kaupungissa, Predator 2 pysyy tyylissä. Rambo-saaga oli vähällä mukailla ideaa, mutta suunta vaihtui.

Asian voi esittää myös painitermein. Herra Haudankaivaja ei voi hävitä. Hän on liian suosittu kääntyäkseen roistoksi. Voi ei: hänen naamioitu veljensä ilmestyy tyhjästä häntä pieksemään! Kun jännitystä on pitkitetty, hän voittaa veljen ja toteaa "ugly motherfucker". Myöhemmin veljeä leipovat turpiin myös B- ja C-divisioonan sankarit. Yhden uransa kiitellyimmistä matseista veli ottaa viisikymppisenä naisten divisioonassa... Ehkä jo vitsailen.

Jos hirviö ei olisi vanha tuttu, esittäisin asian siten, että peto on äärimmäisen sitkeä ja raskaasti aseistautunut, mutta hienovaraisten vihjeiden mukaan ylimielinen, mikä avaa taktikoivalle amatsonille tilaisuuden kisata metsästäjien mestaruudesta. "Hienovaraisuus" toisin sanoen: Predatorin sielunmaisemista vihjailu ei ole edistynyt sitten osien 1-2. "Taktiikka" toisin sanoen: keksimällä keksityn hirviön voi kaataa jännittävästi noin kerran.

Comanchenkielinen versio ei ole vain ääniraita, vaan se löytyy Disney+:n extroista. Outoa siis, että koin huulisynkan epämääräiseksi. Suosittelen sitä silti, sillä se tekee leffasta entistä puhtaamman stuntin. Katsoisit leffan comanchen ja predatorin vakavasta tappelusta, jos katsoisit leffan RoboCopin ja Reinikaisen vakavasta huumeratsiasta. Predator-saagalla on viimein keskikasti. Leffan mestariteokseksi nostaneet kollegani ovat samaa mieltä viimeistään kun tantta läpsii predatoria korville (senkin hunsvotti!) syvällisemmässä jatko-osassa, jossa tantta myös perustaa suffragetti-liikkeen. Historia ja vakavuus kehystävät perusteet kiintoisammin kuin roskascifi ja käkien uhrit eli osat 3-6.

V2.fi haastatteli myös elokuvan päätähteä, ohjaajaa ja tuottajaa - lue juttu täältä.