Hullu tiedemies tekee itsestään vampyyrin. Turhempaa tekelettä saa etsiä.

Morbius on moderni esimerkki täysin lytätystä sankarifilmistä, mutta 2022 kaava on niin vakiintunut ja digitekniikka on niin joustavaa, että pilkkakin jää potentiaalistaan. Fanien vitseissä Morbiuksen slogan on "it's morbin' time". Olisikin. Visiottoman purkkaviritelmän trailerit mainostavat poistettuja kohtauksia, mutta tunne tasapaksusta puurosta onnistui jälkituotannossa, joten makeampia myötähäpeän tunteita saa etsiä 90-luvulta.

Matti-Esko Hytönen on hengissä. Se on ensimmäinen asia, jonka googletin jälkikäteen, sillä Morbiuksen naama vääntyy luisevaksi kuin hänellä, muilla vampyyreillä ja Bilbo Reppulilla (kun sormus piti Frodolle jättää). Morbius myös piereskelee, öhö: mitä villimmin hän sinkoilee, sitä enemmän hän savuaa. Verenhimo tulee vampyyrilepakon geeneistä, joten ehkeivät nekään lennä siivillä vaan yksipuolisen ruokavalion kaasuilla. Lepakot parveilevat Morbiuksen ympärillä, joten olisi kiehtovampaa fantasian ja huumorin kannalta, jos ne nostaisivat hänet ilmaan? Fantasian perustelut ovat 3% kehnommin rytmitettyjä kuin keskimäärin, joten hörähtää saa.

Tohtori Michael Morbius kärsii verisairaudesta. Hän kieltäytyy piruuttaan Nobelista, vaikka hänen keinoverensä on pelastanut enemmän ihmisiä kuin penisiliini, eli ilmeisesti satoja miljoonia. Verisairauksia on. Nyyhkivätkö monet, kun kohtalotoverista tehtiin leffa, kun täysin vastaaviin satuihin ei mitenkään voi samaistua? En tiedä, oliko se vitsi, kun nettiotsikko väitti jakomielihäiriötä leväperäisesti sivuavaa Moon Knightia inspiroivan edustukselliseksi, mutta nyt koen, että laaja yhteisö pitää kaikkia verensiirtoa tarvitsevia hemmoteltuina, kun vampyyrijuttuja jo riittää. Tylyä.

Traagisia scifihirviöitä on ihmetelty 200 vuotta. Pariin ruutuun vedetään raksi rutiinilla ja sitten Morbius mätkii pahaa peilikuvaansa. Pahiksen tulkitsija Matt Smith innostuu vähän irrottelemaan, mikä on suoraan pois siitä, mitä pääosapoika Jared Leto ehtii tehdä. Samaan jatkumoon sijoittuvan Venomin reseptiä omaan tahtiin hassuttelevasta tähdestä ei siis toisteta. Naispäähenkilöä tulkitsee Barbie toimistoapulaisena. Mainostettu Michael Keaton esiintyy vain lopputekstikohtauksissa, jotka eivät ole kaavamaisuudessaan surkuhupaisia vaan dementoituneita. Sivuhahmon kommentti siitä, kuinka Morbiuksen varhaiset uhrit todennäköisesti tekivät jotakin tuhmaa, on hämmentävä, sillä se vaikuttaa tietoisesti pilkkaavan suoristettuja mutkia. En väitä, ettei kukaan osaa mitään, vaan että leffa olisi parempi, jos kukaan ei osaisi.

Leffa ei edes kuulostanut hyvältä, paitsi ehkä julisteessa, jossa lukee suunnilleen että: "uusi Marvel-legenda saapuu... aprillipäivänä". Morbius on Spider-Manin vastustaja. Spider-leffoja on tehtailtu 20 vuotta. Spider-Man sikana ja agenttijännäri May-tädin nuoruudesta tulivat puheeksi ennen Morbiusta, joten sellainen legenda hän on. Hän on "elävä vampyyri", mikä on Twilightin pesiskeijuja mälsempää, mutta käypä lempinimi ateististen aikojen tusinavampyyreille, joilta on poistettu useimmat ominaisuudet. Hippikarvoineen ja kiltteine silmineen Leto näyttää taas Jeesukselta, jonka erikoiseen verisuhteeseen kuuluu mm. veren hikoilu, joten "potentiaalia hukataan". Verenhimo symboloi helposti addiktiota, mutta jos teemaan ei panosteta, moderni vampyyri on vertaus lähinnä kai nirsosta, kiukkuilevasta esikoululaisesta, joka ei syö kuin muussia ja nakkeja.

Batman & Robin on klassikko. Tässä tuon kehtaa sanoa, vaikka keskustelu voi jatkua vain repliikillä "maapallo on pyöreä".