Futuraman palvonta jäi sen verran pienen lahkon huviksi, että 20th Century Foxin päättäjät päättivät uhrata tämänkin kulttimainetta nauttivan tv-sarjan omalle epäjumalalleen. Kiitos DVD-kausiboxien pirteän myynnin, rahanahne yliolento alkoi röyhtäillä tulta ja tulikiveä, ja niinpä äitinsä ja sielunsa myyneet studiopomot käänsivät jälleen kerran takkinsa ja tilasivat Futurama-tiimiltä suoraan DVD:lle tuotettuja elokuvia, joita nähdään tähän tietoon neljä. Ensimmäinen tapaus Futurama: Benderin jättikeikka on ennemminkin puolentoista tunnin mittainen Futurama-jakso kuin elokuva, joten sen ei pitäisi olla faneille senkään suuruinen kulttuurishokki kuin (tv-sarjaa komeampi, sivuhahmot statisteiksi alentanut) The Simpsons Movie oli viime vuonna omilleen.

Lupaus Benderin jättikeikasta viittaa tapahtumiin tekeleen keskivaiheilla. Ennen kuin kaljalla toimivasta robotista tulee ihmiskunnan historian tehokkain, ajassa matkustava varas, ovat sankarimme menettäneet planeettojen välisen kuljetusfirmansa nudistiplaneetan ahneille ja irstaille limanuljaskoille, koska kukaan heistä ei noudattanut varovaisuutta surffaillessaan netissä. Tässä on ihan tuota logiikkaakin. Nudistiplaneetalla nimittäin selviää, että Fryn takapuolessa on Bender-tatuointi, joka on avain aikamatkustukseen (tämän selvittävät nudistit, joiden kaula pullistelee mielenkiintoisten asioiden lähettyvillä). Benderin on pakko varastella historiallisia artifakteja siksi, että hän imuroi nudistien pornosivustolta viruksen, joka alistaa hänet heidän tahtoonsa. Bender tietenkin myös nauttii rötöstelystä, onhan hän yhä Bender.

Jättikeikka pinoaa aluksi peräkkäin niin irrallisia ideoita ja tarinanpätkiä, että se tuntuu lähes puoliksi yhtä sekavalta ja merkityksettömältä kuin Family Guy parhaimmillaan, paitsi että Futurama on tietenkin huonoimmillaankin huvittava ja katsomiskelpoinen. Aikamatkustuksen sekoittaessa kaiken siinä määrin, että sama hahmo voi olla samassa ajassa ja paikassa useampaan kertaan, sekasotku alkaa tuntua harkitulta, mitä se osittain onkin. Ennen loppua sellaisetkin sivujuonet, kun Leelan uusi rakkaus ja Hermeksen irronnut pää saadaan nidottua hyväksyttävillä tavoilla pääjuoneen, joka siis selkeästi sanottuna kertoo kolmen alastoman, vaaleanpunaisen hyytelömiehen keinotteluista ja rötöksistä maapallolla vuonna 3007.

Kiinnostava tarina saa ainakin ensimmäisellä katselukerralla antamaan anteeksi useat tyhjäkäynnillä putputtavat kohtaukset, joiden irtovitsitkin jättävät hymyilyttämättä. Voisin suunnata kritiikin koko Futurama-sarjaa kohtaan, joten oikeastaan kyse ei ole ajankohtaisesta kritiikistä - jolloin jäljelle jää vain sen tavallista paremman tarinan ylistys. Futuraman hahmot ovat yksiulotteisia luonnostelmia siihen toiseen Matt Groening -sarjaan, Simpsoneihin verrattuna, joten jengin seikkailuihin on hankala eläytyä, ennen kuin ne todella lähtevät lentoon.

Jenkki-tv:tä vähemmän valvotusta julkaisumuodosta otetaan irti hyvin vähän. Paljaita persauksia vilautellaan enemmän kuin kukaan kaipaa ja pieni osa vitseistä on aiempaa tuhmempia. Erityisen kaunista joutsenlaulua odottava fani voi pettyäkin, mutta toisaalta teos on taottu nimenomaan kausiboksit jo hankkineille faneille, joiden leuka ei putoa lattiaan ainakaan jos singolla räiskivä robottijoulupukki ilmaantuu tarinaan ilman mitään syytä tai ennakkovaroitusta.

Elokuun lopulla julkaistava Futurama: Moniniskainen monsteri tulee ilmeisesti olemaan suoraa jatkoa Benderin jättikeikalle. Seuraavat kaksi elokuvaa nähdään Suomessa vasta ensi vuonna.