Kun joskus, jostain syystä, Jaskan juustovelkoja peritään, niin pian nää, kaks näyttelijää, etsivinä säheltää. Olipa juoni outo taikka höttöinen, he selittävät sen. Pelastuspartio - ei koskaan... "tuu"? Pelastuspartio - kuulit väärin sanan "kuhnaa". Riimittely silti sutviintuu ja laulu pelastuu! Pelastuspartio - nyt on pikkutuhmaa. Pelastuspartio - vaikkei sensuuri uhkaa. Tiku ja Taku tässä onnistuu ja retrosedät samaistuu.

Leffa on tavallaan jatko-osa Roger Rabbitille, joka vilahtaa maisemissa. Piirroshahmojen Toon Townia ei nähdä, eivätkä hahmot edusta yhtenäistä tyyliä tai aina omaansakaan, mutta he vuorovaikuttavat ihmisten kanssa ja tarina on taas muodoltaan mysteerijännäri. Mainoksen perusteella veikkasin tätä Space Jam 2:n tasoiseksi yrjöksi, mutta useimmat kamaluudet kuten Tikun ja Takun sarkastiset äänet istuvat visioon.

He nousivat pinnalle koomikoina 80-luvulla, mikä 90-luvun alussa johti Pelastuspartio-sarjaan, joka teki heistä maailmanluokan tähtiä. Show päättyi, kun Taku kyllästyi näyttelemään tyhmää, jolloin tiet erkanivat. Nykyään Tikulla on toimistoduuni. Tietokoneanimaatioksi itsensä päivittänyt Taku jatkaa fanimessujen kiertämistä paluusta haaveillen, mutta ollen niin lähellä Matti Nykäsen 90-luvun lopun urakehitystä kuin ikäraja sallii.

Heitä siis väitetään näyttelijöiksi hahmojen takana, vaikka hahmojenkin historia sivuutetaan pelastuspartiota lukuunottamatta. Kun Taku kehuu Disney-hahmoa, jonka graafinen päivitys menestyi, vieressä on päivittämätön Disney-hahmo, vaikka hänen päivityksensä menestyi paremmin. Leffa tekee ihan mitä sattuu, mutta se tekee onnellisen paljon. Stop-motion, muppetit ja Disneyn kilpailijat ovat edustettuina. Eräs useamman kohtauksen saava yllätysvieras menee rahvaalta yli hilseen, mutta Hollywoodia vähänkin seuraaville hän on 100% osuvin mahdollinen vieras juuri nyt.

Jo 90-luvulla Jaska Juustolan rampauttava nälkä oli vertaus ilmeisistä asioista. Vertaus ei paranisi, jos hän vetäisi nenään juustoraastetta, mutta koin hyvinkin huvittavina pienet kärjistykset kuten alamaailman juustokerhon. Viimeisen Jaskan addiktioon liittyvän vitsin tajusin vasta tätä kirjoittaessani, vaikka olen itsekin viljellyt versioita siitä.

Pääasiassa leffa pilkkaa Hollywoodin epäkohtia suorin sanoin, kun kidnapatun Jaskan jäljitys johtaa laajemman piratismijuonen paljastumiseen. Tiku jaksaa mainostaa, ettei kukaan tahdo uutta versiota, joka toistaa vanhaa siten kuin he juuri nyt. Perussöpösti kliseet kuitenkin järjestyvät, joten nostalgian sipulia silputaan. Piratismiteema on lähinnä kai kärjistys klassikoiden sieluttomasta kierrätyksestä, kun emme välttämättä halua puhua ihmis- ja elinkaupasta ja hyväksikäytön kierteestä tässä.

Iso osa vieraista esiintyy messuilla, kuten Ted 2:ssa. Mukana on useampi viittaus Räyhä-Ralfeihin, jotka ovat viittauspainotteisia. Ei ole hullua viitata 90-luvun alun näyteltyihin elokuviin, jotka jatkoivat ydinkohderyhmän nuoruutta, paitsi että juuri meille ne vitsit ovat kuluneimpia. Terminator 2 -viittaus olisi leffan tyyliin istuvaa satiiria, jos joku tuumaisi, että tämähän tapahtui... Hot Shots kakkosessa.

On tarkoituksella eli juonen vuoksi huonoja tehosteita, mutta valikoiduissa otoksissa erityyliset hahmot tuntuvat tilttailevan enemmän kuin sovittiin. Sekin pitkälti sulautuu osaksi elämystä, jos sitä innostuu bongailemaan kummallisuuksia. Leffan nähtyäni funtsin, että kivaa oli, vaikken katsoisi tätä uudestaan, mutta sitten katsoin tämän uudestaan pari tuntia myöhemmin (sukukokouksessa) ja olin yhä silmä tarkkana. Mikään ei pääse lähelle Roger Rabbitia, jonka kerronta on terävää ja jonka ristiriitaisten visuaalisten ideoiden yhteispeli on ehyttä, mutta Tiku ja Taku kuuluvat lähimmälle pääsevien liigaan. Varjoankan pitää saada samanlainen.