Haravoin nettiä tunteja, jottei tarvitse arvostella 10 tunnin (todennäköisesti hyviä) minisarjoja. Konkurssi-tason leffat ovat koronakaranteenissa, mutta eikö joku Candyman-kierrätys olisi voitu uhrata halloweenin kunniaksi? Kalmon jo koettuani en innostunut Netflixin eurokauhusta, mutta sitten huomasin, että puolalainen pätkä kertoo teineistä, jotka yritetään vieroittaa netistä korvessa. Olen ollut netissä siitä lähtien, kun löin pääni pöheikössä pari vuotta sitten, ja leirikoulun (yms.) vuoksi tänne muutin, joten pelottaa jo. Yksi hahmoista on someniska miestisseillä ja pelastusrenkaalla? Nyt on kovaa settiä!

Tai ei. Kalmo alkoi maailmanlopun maisemista, mutta kaikki menivät tönöön ja katosivat. Mittakaava rupsahtaa vastaavasti, kun iso porukka saapuu leirille kumbayaata veisaamaan, mutta sitten pieni ryhmä käppäilee muualle. Metsäleiri on kusinen slasher, jolla ei ole varaa edes metsäleiriin, joka on halvin kidutusmuoto. Onko tämä vuosi enne ajasta, jolloin "leffa" tarkoittaa "niin tuhnuista pilottijaksoa, ettei sen ole tarkoituskaan jatkua"? Olisiko pitänyt uskoa Elisan mainokseen ja vuokrata "yksi uusimmista Hollywood-elokuvista" kuten Jurassic Shark?

Puolalaiset ovat normaalia sakkia. Panettaa. Pelottaa. Naistissit. On populäärikulttuuriviittauksia: The Terminator (1984) on vihdoin kankailla, joten suhteellisesti ajatellen puolalaiset ovat edistyneitä listatessaan kauhun säännöt, kuten teki mm. Scream (1996). Modernina silauksena miestissi on tosiasiassa elektroninen atleetti, joka tienaisi miljoonia Etelä-Koreassa, jos aikuiset ymmärtäisivät alaa. Saat kuitenkin etsiä merkkejä perusideasta. Edes silloin, kun kännykällä pitäisi soittaa apua, laite- ja nettiriippuvuudesta ei irtoa huomionarvoista läppää.

Jenkkikohtauksia kopioidaan siten, että ohjaaja varmasti väittää luoneensa tribuutin. Leffa on Texasin moottorisahamurhat ilman Texasia ja moottorisahaa. Ensin on raatoja ja kärpäsiä -tyyppistä helvetillistä tunnelmaa kuten lenkkipoluilla. Murhaajasta tuli mieleeni kuppaa sairastava Ron Jeremy ja sitten ihan vain Harvey Weinstein. Yritän olla sanomatta "ei pelota", koska olen paatunut, mutta dramaattinen leffa ei ole. Paatuneet kauhufanit herkästi fanittavat murhaajia, joten on hyvä, että murhaajasta tehdään etova visvaläjä, mutta ilman Texasin moottorisahamurhien tyylistä alkukantaista energiaa ällöttävä leffa on - kiihkottomasti ilmaistuna - vain ällöttävä. Yleensä jännitystä luodaan kameranliikkeillä, jotka naamioivat pienen budjetin ja vihjaavat, ettei sankari uskalla kuin vilkaista kauhuja. Tämän tekeleen tirehtööri hukkaa pallon zoomailtuaan pöheikköön lupaavasti.

Huumori on kukkivinaan, mutta sitten on myös pitkitettyä kärsimystä. Draamantaju on kehnompaa kuin 80-luvulla, jolloin panomiehiä puukotettiin, koska seksi on ihan liian jännää. Leffa unohtaa esittelemänsä ideat saman tien, kupsahtipa asianomistaja heti tai myöhemmin. On monologeja Puolan nykytilanteesta. Jos joku Puolan konservatiivinen liittomaisteri näyttää Jeremyltä tai Weinsteiniltä, alan ymmärtää... Eräs takauma tosin signaloi, että kauhut ovat lähtöisin ulkopuolelta, joten se siitä kansakunnan tilintarkastuksesta. "Viimeisen tytön" koko persoonallisuus on takaumien varassa ja noin ainoa tehoste nähdään hyödyttömässä takaumassa, joten nostan hattua kasariroskalle, jossa juttelu urbaanista legendasta leirinuotiolla asetti panokset selkeästi.

Netflixiin on tulossa vähintään viisi lupaavaa yksinoikeuselokuvaa ennen joulua, mutta samaan aikaan lafka on kansainvälinen kaatopaikka.