The Vast of Night
Ensi-ilta: | 29.05.2020 |
Genre: | Sci-fi, Trilleri |
Ikäraja: | 13 |
Juuri katsotun leffan nimi on hyvä muistaa esimerkiksi jotta arvosteluun löytyy kuva. Waste of Space...? Ei, ei voi olla.
The Vast of Night eli "Yön aavuus" on radiotoimittajasta ja puhelinoperaattorista kertova UFO-jännäri, joka sijoittuu 1950-luvun New Mexicoon, eli kliseisimpään paikkaan ja aikaan. Leffa perustuu löyhästi aitoon mysteeriin, millä ei ole merkitystä. Tavoitteena on palata mielentilaan, jossa kaikki on uutta: radiota ei ollut monien lapsuudessa, joten oudot äänet ja katkokset tuovat mieleen vaanivan Neuvostoliiton ja pian lentävät lautaset. Tämä on jännä katsoa ennen Spielbergin Kolmannen asteen yhteyttä! Kunhan skippasit lapsena Lilo & Stitchin!
Kinofiili samaistuu erilaisiin ja myös eri aikojen ihmisiin, mutta miksi 20 vuotta sitten haudatulle isomummolle tehdään uutta materiaalia? Koetin haravoida puheliaan leffan dialogista ja monologeista jotakin modernia. Eräässä vaiheessa hahmo, joka ei edusta koko totuutta, on ahdistunut ajatuksesta, että ulkopuolinen taho saattaa manipuloida kansakunnan ajatuksia. Bingo: se on mahdollista nähdä vertauksena nykypäivän kylmästä sodasta, kuten Venäjän trollitehtaasta. Mitä muuta? Miksi luomeni ovat lyijynraskaat...? Must be aliens.
Everett on pieni suuri mediapersoona, joka hiihtää kukkomaisen itsevarmana tuppukylässä. Fay on fiksu nuori operaattori, jonka ei tarvitse koskaan sanoa "oh jolly gosh" luodakseen vaikutelman, että hän sanoo vähän väliä "oh jolly gosh". Ammatit kirjaimellisesti liittyvät toisiinsa. He ihmettelevät yhdessä kohinaa ja mystisiä soittajia. Alku on raskas heidän höpistessään paljon omista kuvioistaan, mutta esitellyiksi he tulevat, ja todellinen ongelma on se, ettei yksityiskohdilla ole väliä. En osaa sanoa, mikä on kummankaan matka, joten elokuva ei ole hahmovetoinen.
Huomio on tunnelmassa ja otteet ovat sen verran onnistuneita, että voin siunata bongaamani väitteen. Ensi kertaa ohjaava Andrew Patterson on potentiaalisesti uusi Nolan - toki sillä tarkennuksella, että kunnollisia tarinoita vaille valmiita Nolaneita on noin 500. Kernaammin tämän katsoo kuin turpiinsa ottaa tai Tenetin teatterissa kokee (mitkä ovat sama asia). Muutamilla komeilla kamera-ajoilla Patterson luo maagista "yön aavuutta". Siksi sitä pyrkii arvostamaan myös karumpaa materiaalia: on pitkiä otoksia puhumisesta ja kuuntelemisesta. On jopa pelkkää mustaa, joten on kysyttävä, olisiko hienovaraisuus hienovaraisempaa, jos hän olisi ohjannut kuunnelman eli podcastin, jotka ovat muodissa.
Rotujännitteitä kommentoidaan vastaavasti kuin "Venäläistä trollitehdasta", eli: kahdella lauseella ehkä? Koen ajattelevani liikaakin, joten turhaudun kiitellystä kamasta (Rotten Tomatoes 92%), joka ei inspiroi: alitajuntani alkaa tapella jo ennen kuin haukut tyhmäksi. Onneksi on tyydyttävää jälleen viitata The Midnight Gospeliin. Sekin kertoo radio-ohjelmasta. Se osoittaa, kuinka kaikenlaisista ihmeellisistä asioista voidaan höpöttää vuolaasti ja avoimesti: tulkinnoille ja mielikuvitukselle jää jopa enemmän tilaa. Siinä ei ole mitään syvällistä, kun vihjaileva soopa antaa kuulijan keksiä itse kaiken huomionarvoisen. The Vast of Night ei ole enempää eikä vähempää kuin käyntikortti. Patterson ansaitsee ohjata jonkun ***** Ant-Man kolmosen tai ainakin Twilight Zone -jaksoja.
STRIIMAA täältä:
Powered byJustWatch
Keskustelut (1 viestiä)
11.10.2020 klo 22.26