Ruoskan uusi teollisuusmetallituote ansaitsee pisteet tuotantotiimin ammattitaidosta. Soundessa on paisuttelua, koneiden ja skeban toimivaa yhteistyötä ja väkeviä syntikkatemppuja. Rammstein-viittaukset hallitaan ja Saksan marssimetallin seuraaminen ei kaadu äänten epätasapainoon. Rabies jää kuitenkin pyörimään itsensä ympärille. Viisut toistavat vanhoja kuvioita ja kotimaan kielellä etenevä lyriikka on synkkää ja pateettista - paikoin lähes kuuntelukelvotonta naapurilainaa. Turmion Kätilöt tekee saman pirullisemmalla otteella - roiskeista välittämättä.

Helvettiin Jäätynyt on albumin parasta antia. Soundeissa ei ole muuta kuin hyvää, vokaaleissa on varsinainen turmion kätilö ja kertosäkeen kohdalla tunnelma kohoaa lopulliseen tyrmäysiskuun. Pirunkieli on pirun raskas junttaus, tosin viisu on virsimäisen raskasliikkeinen ja taipumaton. Vankilani on ripeämpi ruoskintatuokio mutta hakkaavan rytmin määräämä monotoninen vyörytys saa vauhtia vasta kertosäkeen kohdalla. Valtaa, Väkivaltaa hakkaa lastua minkä ehtii, valmis tuotos pyörii kuitenkin kehää ja ampuu ohi. Pakkomielle kaipaisi ehdottomasti puhdasta ilmaa, lyijynraskas ilmestys tukehtuu omaan painoonsa.

Ruoska kaipaisi lisää itseironiaa ja pirullista virnistystä. Bändi kärsii lievästä tosikkomaisuudesta. Rabies on tunnelmaltaan ankara ja vereslihalle hakkaava tekele. Itseään kaavamaisesti toistava skebamuuri kaipaisi irtiottoa. Myös kertosäkeiden iskuvoima jää monessa osakohteessa käyttämättä, viisun alku lupaa enemmän kuin pystyy lopulta lunastamaan. Onko bändi sitten kiinnittänyt liikaa huomiota moukarointiin biisien kustannuksella, Rabies ei tartu kovinkaan tehokkaasti. Ruoskan tehdas valmistaa teollista metallia Itä-Saksan opeilla mutta kertosäkeitä jalostamaan voisi kehittää uuden liukuhihnan.