Sarkastinen tuhahdus "missä piti nauraa" muuttuu asialliseksi kysymykseksi John Turturron amatöörimäistä kotivideota ihmeteltäessä. Turturro oli hauska psykopaattikeilaaja Jesus Quintanan roolissa Coenin veljesten The Big Lebowskissa, mutta jos hän tosiaan loi hahmon itse, dialogia hän selvästikään ei kirjoittanut ja ohjaajana hän on sekundaa yleensäkin. Quintanan oma leffa tarjoaa viittauksia vanhaan ja tasan ei mitään sisällöksi luokiteltavaa.

Quintana on posessa taas. Muistanet hänen olevan pedofiili, joka istui puoli vuotta vilautettuaan kahdeksanvuotiaalle? Leffa väittää sitä väärinkäsitykseksi: takaumassa on vähän sanailua vitsin paikalla ja pointin ymmärtää vain hädintuskin. Vilautuksen väittäminen ainutkertaiseksi itseasiassa saattaa olla mustaa huumoria, sillä takaumankin Quintana on 20 vuotta vanhempi kuin edellisen syytöksen aikaan. Hän on jatkanut vilauttelua "vahingossa"? Luultavasti ei, mutta koko vätystelyssä ei ole järjen hiventä.

Biseksuaali hän on ja hänen suosimansa ikähaitari on laaja: se vahvistetaan, kun ehdimme hetken pohtia, yrittääkö leffa rakentua kaksimielisen homoerotiikan "huvittavuuden" ympärille. Satunnainen puupökkelö odottaa Quintanaa tyrmän porteilla. Pian he nappaavat matkaan Audrey Tautoun, jota he panevat. Hahmot tuntevat toisensa, vaikka kaverien oikut ovat kaikille uutta tietoa. Kyseessä ei ole edeltäjäänsä vähääkään muistuttava rikoskomedia ja unohda myös maalaisjärki. Tyypit vähän rötöstelevät panemisen sivussa, selkeimmän punaisen langan liittyessä siihen, ettei jakorasia Tautou saa orgasmia.

Maksimimyrkyllinen alfa Quintana oli ns. elämää suurempi hahmo. On tarkoitus janota lisää häntä ja Cock Puncheria ja muita parin minuutin vitsejä, mutta jano on elämyksen ydin. Quintana lässähtäisi, jos Turturro yrittäisi venyttää vitsiä, jota hän ei edes muista. Quintana väittää, ettei hän naisia ruoki, mutta hän ruokkii. Hän on kohtelias sekundagigolo. Kun mainitsen naisen saavan orgasmin ilman häntä, Lebowski-fani yhä kuvittelee, että nyt kukkoilijaa nöyryytetään, mutta kun ei; eipä oikeastaan. Millään ei ole mitään merkitystä.

Leffa on uusi versio Riipuksista, jossa suunnattomuus saattoi olla pointti. Riipukset kertoo nuorista ja se tehtiin 70-luvulla vanhusten kiusaksi, joten boheemi katsoja soveliaasti päissään saattaa sitä sietää. Uusi versio on 40-70-vuotiaiden rusinoiden köyrintäputki, emmekä edes näe Susan Sarandonin luomu-utareita, joiden ulottuvuudet jäivät vaivaamaan 7 päivää -lehden mainostettua niitä 20 vuotta sitten. Riipuksia on kritisoitu naisvihasta, joten ehkä kierrätystä pitää kiitellä siitä, että naisen – bimbohutsu tai ei - orgasmi on juontakin tärkeämpi. Samalla vaivalla voimme kiitellä teosta mutkattomasta suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen, sillä eikö kyse ole siitä, jos homovitsit vaikuttavat vitseiltä vain ennakkoluulojemme vuoksi? Viisi tähteä.

Turturro haaveili tästä pitkään. Leffa on vetelin koskaan näkemäni "intohimoprojekti" huomioiden, että mm. Ed Woodilla ja Tommy Wiseaulla oli omia tarinoita kerrottavana. Leffa on naistähtiensä myötä parempi draamana kuin Rampe ja Naukkis - kaikkien aikojen superpari on komediana, mutta vain Rampe ja Naukkis on komedia. "Yrittäkääpä itse tehdä kokoillan elokuvaa kymmenessä päivässä. Käytiin siinä sentään Kotkassa ja Porissa", sanoi Aake Kalliala, joten en väitä, että Turturro filmasi tämän viikonlopussa.