Vaasalainen teinibändi hurmaa osaavalla melodisella kasari/powerihevanderilla. Stratovariuksen ja Sonata Arctican välillä seilaava heavy-rock osaa kasariheavyn aakkoset ja jannuilla virtaa suonissaan reilu annos tukkaheavyä. Bändin solisti André Linman kuulostaa nuorelta mutta hakkaa mennen tullen suuren Idols-Arin. Iso-Ari kelpaa korkeintaan näiden hemmojen lämppäriaktiksi.

Levyn avaus Broken iskee lastua Sonata Arctican tyyliin, tutunoloisesti mutta apinointia vältetään. Forever jatkaa samoilla sävelillä mutta kertsissä on törkeän kyykyttävää poweria. Sinkkubiisi Rising Son laittaa kasariheavyt kiertoon. Viisua vertaa moneen vanhaan hittiin mutta sopivasti naapurilainattu rutistus toimii ja tekee kunniaa moneen suuntaan. Learning To Rock yhdistää perinteisen hardrockin ja tukkaheavyn vetäväksi hehkutukseksi.

Sturm Und Drang kompastelee lähinnä vokaalien ulkomaan puheen suhteen. Kieli vääntyy kulmikkaasti, vaikka nuori kehkomies muuten herättää suuria lupauksia. Muutamat riffit ovat turhan suoraa lainatavaraa. Soitto-osastolla huomaa muutamissa käänteissä lievää kuhmua. Pahemmin korvaan särähtää hienoinen löysyys, joka on ohimenevä vaiva. Varsinkin Miseria-viisussa olisi säätämistä. Tosin nuoret pojat saavat paljon anteeksi, ehkä liikaa. Nuoruuden into ja palava sydän tuovat muuten perusvarmaan antiin lopullisen tyrmäyspotkun.

Kitarasooloissa on tyylikästä nakkipeliä. Vokaalit toimivat parhaina hetkinä loistavasti. Sturm Und Drang eroaa lukuisista kilpailijoistaan nuoruuden ja tuoreuden ansiosta. Nämä kaverit eivät ole vielä leipääntyneet soittohommiin. Varsinkin solisti Andrè Linmanille voi povata loistavaa tulevaisuutta. Sturm Und Drang on mediaseksikäs yhtye mutta teinibändin pitää aikanaan lunastaa paikkansa aikuisten maailmassa. Se on sitten jo aivan eri tarina.