Kun The Last Jedi yhdisteli Imperiumin vastaiskun ja Jedin paluun lopetuksia, avaruushulluudesta kärsivä Stimpy Ren kysyi Reyltä, kiinnostaisiko ryhtiliike. Sithin kostossa Anakin suostui, mutta Last Jedissä myöntävä vastaus olisi rinnastunut Luken ja Vaderin yritykseen hallita galaksia isänä ja poikana. Fanifiktiotrilogian ohjaajat leikkivät rikkinäistä puhelinta, mutta olisi suhteellisen kova veto kuiskata kollegalle, että Rey jäi väärälle puolelle ja imperiumi on kriisissä: sinun siirtosi! Hyvän ja pahan käsitteet voisivat hämärtyä kuin esiosissa. Rey kieltäytyi, joten The Rise of Skywalkerin ainoa tavoite on keksiä, kuinka kopioida kopioitua.

Pim - keisari herää henkiin. Pahiksen esittely alkuteksteissä on perinne sinänsä ja ainahan keisarin juonet kolmosessa paljastuvat. Paluu perustellaan siedettävästi toistamalla esiosien repliikki, jota ei alunperin ollut tarkoitus ajatella kirjaimellisesti, koska kirjoittajalla ja kopiokoneella leikkivällä paskahousulla on eronsa. Keisarin merkittävin uusi hokema olisi kiinnostava esiosissa tai esimerkiksi nyt, jos ideaa laajennettaisiin. Teemallisesti keisarin paluu on George Lucasin haudalle virtsaamista, mutta "teema" on epäreilu käsite, kun puhumme J.J. Abramsin urasta. Et haukkuisi marsua lukutaidottomaksi.

Kokonaisuutena Rise ei ole yksi yhteen -kopio. Halpaa nostalgiaa tursuaa, mutta esimerkiksi takaa-ajo aavikolla ei ole versio Jabba the Huttin kukistamisesta. Mitäkö se on, kohtaus tai leffa? Reyn hyppy hävittäjän yli on huippuhetki, joten ei paljoa. Leffa on poikkeuksellisen mielikuvitukseton, sillä en vilpittömästi osaa sanoa, mikä lelu on tarkoitus ostaa. Turvonnut Lando? Näyttelijöissä ei ole vikaa ja usko meni ajat sitten, joten koetin arvostaa hyppyjä ja hymyilyttäviä pieniä silauksia kuin Star Warsia pilttien kanssa katsova mummeli.

Tapahtumat pyörivät tienviittojen etsimisen ympärillä, mutta Reyn & Stimpyn suhteessa trilogian paino kyllä näkyy. Ei se innosta, kun he jaksavat mätkiä sapeleilla kuin minä sulkapallomailalla, eli vastustajan mailaan tähdäten, mutta hyväksyn rutiinilla Twilight-fantasian, jossa tytteli ei voi olla varma, ryhtyykö tuhma poju tähtäämään naamaan. Itsekin googletin heti alastonkohtaukset tuomittuani His Dark Materialsin pahiksen Päivi Räsäsen natsiversioksi.

Sitten leffa kopioi Jedin paluuta kaikilla huonoilla eikä yhdelläkään hyvällä tavalla. Jedin paluu on tehtäväelokuva yllätyksillä. Suojakilpi on sammutettava, mutta "it's a trap", joten todistakaa täysin toimivan aseman mahtavaa voimaa! Miten olisi sama ilman tehtävää, sekavilla voimasuhteilla ja tyhjästä tempaistavilla painottomilla ideoilla? Avaruussota on potaskaa pohjimmiltaankin. Pyhän Yrjön ideat olivat isoja ja selkeitä ja hän keskittyi nauttimaan niistä: et valehtelemallakaan löydä montaasimaisesta uutuudesta vastinetta Kloonien hyökkäyksen asteroidiräiskinnälle puhumattakaan kuolontähtien uljaista kaato-operaatioista. Osien 1-6 tehosteet ovat vanhentuneet, mutta edes videopeliin liimattu hoomoilanen ei ole vastaavaa oksennusta kuin keisarin pulttaaminen keskelle mustaa sumusuttua ja valojen vilkuttaminen niin, että epileptikkoja on pitänyt varoittaa. Abramsin brändiin kuuluu muodollinen pätevyys, joten hän lienee väsynyt.

Leia palaa arkistomateriaalin ansiosta. Muistatko, kun hän halasi Reytä tuntematta häntä? Nyt hän halaa uudestaan. Hän myös antaa Reylle sapelin. Rey antaa sen takaisin. Leia antaa sen uudestaan. Olin vähällä räjähtää nauramaan. Olisi tappohauskaa, jos Luke palaisi samaan tyyliin: läpinäkyvä voima-aave seisoo mörkkinä, kun sapeli lentää kaaressa jorpakosta hänen käteensä, jolloin hän antaa sen Reylle, joka peruuttaa avaruusalukseen? Last Jedin päätöksiä perutaan muilla tavoilla. Stimpyn kypärä ja Andy "Apinoiden planeetta" Serkisin roisto kosahtivat. Nyt joku apina korjaa sen kypärän. Hmm?

Kaikki suhteestani koko trilogiaan:

The Force Awakens? Vau, okei! Siis ensin "voima" saavutti tasapainon ja nyt se jotenkin "herää"? Ei.