Katsoin tämän heti ja tein muistiinpanoja aavistaen, että Oscar-ehdokkuuksien jälkeen mustavalkoista taidedraamaa kehtaa käsitellä. Nyt pitäisi löytää pointti omasta psykoottisesta vitsiluettelosta. Elokuva on kypsä, tyyni ja hillitysti herkkä ja liitin samat ominaisuudet itseeni katsojana, mutta arvostelijana närkästyin, kun jouduin jatkamaan suhdetta elämykseen, jonka ydin oli unen lailla haihtuva tunne. Sensuroin tästä heti 30 kirosanaa, junnaavimmat taidehomoteoriat ja tuhman Maija Mehiläinen -vertauksen, jota en tajua.

Roma on kaupunginosa Mexico Cityssä, jossa meluisilla porvareilla on hiljainen piika. Piian poikaystävä on ninja, joka suorittaa kikkelihelikopterin, jolla irtosi ehdokkuuksia, koska niistä päättävät jenkit. Piian pamahtaessa paksuksi kopteri-isi ei vaikuta ihanteelliselta ja porvareillakin on parisuhdeongelmia. Ennen pitkää kaupungissa kytenyt 70-luvun protestihenki roihahtaa. Ihmisryhmien kommentäärinä leffa kuuluu samaan liigaan kuin ehdokkaat BlacKkKlansman, Black Panther ja Green Book. Siteeratakseni tietoiskua, piika näyttää tavallista realistisemmalta meksikolaiselta. Kaikki rummut soikoon, kun luontodokumentti, jossa hahmot eivät itsetietoisuutta mainosta, panostaa ihmisryhmään, jolle pitikin "antaa ääni".

Muistan terävästi useita runollisia asetelmia kuukautta myöhemminkin. Etäännyttävyys on tarkoituksellista. Hahmojen käveltyä kuvasta katse tarkentuu taustalle ja selvenee, että suhteellisen tyyriissä teoksessa kaikki pysyy orjallisesti ohjaajan hallinnassa. Taivaalla kiitää taas lentsikka... Maistanet symboliikan? Se lentää, vaikka tarina sijoittuu maan kamaralle, jossa piikaa hoputetaan keräämään perrosin mierdaa! Keksin uuden Maija-vertauksen. Jos Maija vilahtelisi penaaleissa ja vappupalloissa yhteiskunnan kuohuessa, sivistynyt tulkitsija muistaisi sen hokeman, että mikäli mehiläiset kuolevat, (maapallon muoviin haudannut) ihmiskunta kuolee seuraavaksi. BZZ. Kyllä pärisee, jos leffa on näin syvällinen. Neljä tähteä. Harmaansävyisen pippelin kanssa viisi.

Hyvä on: se on stuntti, kun satuilen, että näistä yritetään tulkita esiin "elämän tarkoitus", mutta jos luet kiihkottoman arvostelun, siinä suurella todennäköisyydellä kiitellään sen sellaista, että "lapsuuden aika näyttäytyy naiivina" ja "naisillahan siis on vaikeaa". Vaikka nämä huomiot olisivat totta ja leffa saisi teemoista jotakin irti, ne eivät ole kaksisia perusteluja viidelle tähdelle, joiden väärti taide tekee elämästä elämisen arvoista.

Asetelmallinen möllötys, joka ei missään nimessä sivistä junttia, tai kerro mitään uutta taidebaskerille, tulisi katsoa isolta kankaalta aivan kuten tehostemöykkä, koska kankaan sallimat laajemmat silmänliikkeet tukevat ajatustoimintaa. Kamera pysyy etäällä, joten sillä on eroa, nauliinnutko naamaan tai savukiekuraan, joita maailma ympäröi, vai imetkö sisään koko asetelman, johon pieniä ihmisiä on pudoteltu. Moni kiittää Netflixiä tästä "kaupanpäällisestä", mutta kohderyhmä haaveilee valtion tuesta ja maahantuojan aivopierusta, joiden voimalla tällaisia tuodaan suuriin saleihin 8 baskerihipin riemuksi.

Piika on monella tapaa kuin perheenjäsen, mutta hän on selvästi alempiarvoinen; moderni orja, rakas käyttöesine. Yleisesti ottaen hän on passiivisen tyytyväinen osaansa, mutta on alleviivauksia, jotka kunnioittavat pienen ihmisen sitkeyttä. Leffaan on tuotava omaa sisältöä – vaikka alitajuisesti; myös siinä tapauksessa, että olet heitä, joiden mukaan ontto tyhjäkäynti itsessään on jännittävää realismia – ja omaan elämykseeni heijastuivat muistot siivoojamummustani, joka esitelmöi elämäntarinastaan ja oli suosikkini. Toki uskon taustaan sulautuvan piian sisäiseen maailmaan, kun pienikin vinkki annetaan. Oscar-ehdokkuus ensi kertaa näyttelevälle Yalitza Apariciolle tästä nukkekotiroolista on liioittelua matematiikan mukaan, mutta hänen hymynsä symboloi asioita ja on mielipahaakin ja toki äänestysinto edustajaan kohdistuu, jos edustuksellisuus inspiroi. Maailmaan vaikuttavaa (massoja kiinnostavaa) edustuksellisuutta on viihde tyyliin Black Pantherin karismapommitus, mutta ehkä joku mustavalkoisista moppiveden kuplista syttyvä sovinistinatsi eheytyy ihmisenä ja muurin vaatimisen sijaan päätyy naimisiin edustuksellisuudesta rohkaistuneen meksikolaisen kanssa. Meh. Bzz.