Adolf Hitler on tyrannosauruksella ratsastava muinainen ulkoavaruuden liskomies, joka poseeraa Viimeinen ehtoollinen -asetelmassa ydinsodassa tuhoutuneen maapallon keskipisteessä. Olisi siistimpää, jos Elvis Presley olisi auringossa surffaava kolmipäinen äiti Teresan samurairobottiklooni, johon Mona Lisa perustuu, eikö? Piristävän hullua on se, että joku viitsii hakea miljoonabudjettia välitunnin aikana keksitylle ja unohdetulle idealle. Hattu nousee, kun 17 millillä luodaan likimain vastaavaa kökköä, jota sadan miljoonan taalan Land of the Lost edustaa. Tämä Haihurrikaani-firman suuntaan heitetty käyntikortti ei kuitenkaan ole yhtä myönteinen elämys kuin ensimmäinen Iron Sky, jossa pyllyn näyttäminen studiopomojen ja oikolukijoiden neuvoille näyttäytyi ominaisuutena, kun outoilu ankkuroitui todellisuuteen.

Mona Lisaksi paljastuva Elvis on vetoavampi idea kuin mainittu Elvis PoaskpäT-srkjMLp. Samurairobotti-Elvis ei ole Elvis eikä samurai ja perus-Elvis on parempi hahmo kuin robotti - simppeliä. The Coming Race esittää, että maan keskipisteessä on lukuisia hirmuhallitsijoita ja vitsin vuoksi muita vaikuttajia, jotka ovat kaikki kuolemattomia liskomiehiä. Jos he olisivat ihmishirviöitä, jotka ovat löytäneet keinon pakoilla vastuuta, tekojen kostautuminen voisi hymyilyttää useampaan kertaan, mutta liskomiesvitsi käy vanhaksi. Mies ja alaston ase alkoi diktaattorien mätkinnällä ja Hot Shots 2 huipentui Saddam Husseinin ja koiran fuusioitumiseen. Coming Racen perussidea on mukailla näitä tunnelmia vaisummin.

Ihmiskunnan rippeet asuvat kuunatsien tukikohdassa. Pakolaiset ja entiset natsit elävät rinnatusten, mikä näkyy vain yritteliäässä tuotantosuunnittelussa. Valkaistun mustan miehen tytär on Mary Sue, joka kertoo pitävänsä aseman eli käytännössä koko ihmiskunnan yksinään pystyssä. Silti hän on myös "jännittävä kapinallinen", jonka on salaa kaapattava alus ja johdettava retkikunta maan ytimeen. Siellä on taikapapuja ja/tai maaginen megaesine, joiden pointti jää hämäräksi. Kliseiden pinoaminen peräkkäin luonnistuu, mutta asioiden perustelu ei. Kuussa vaikuttaa kultti, joka ärsyttää sankaritarta. Kun kultti tahtoo mukaan, hän suostuu heti, koska "ehkä hän pääsee kultista eroon". Jatkossa hän ei sivujuonen kanssa juuri vuorovaikuta. Ideat vain pakotettiin yhteen.

Liskomiehiin lukeutuu uskonnollisia vaikuttajia ja leffa selittää ihmiskunnan synnyn yhtä syvällisesti kuin sen tuhonkin. Uskontokriittinen teema on selvästi läsnä. Leffaa voi verrata ateistin kynäilemään Universumien tomu -trilogiaan sillä tavalla, että siitä trilogiasta saa selvää ja tästä leffasta ei, mutta esitän sen kehuna, että tällaisesta sähellyksestä löytyy teema, vaikka se saattaa olla puoliksi vahinko. Kerroin jo, miten päähenkilö teemaan liittyy: ei mitenkään. Hän on suorittaja. Hän ei tarvitse miestä, mutta hän valitsee kahdesta. Kimittävä venäläinen mekaanikkoluikku ja dinosauruksia mätkivä kalju salipumppu ovat Haihurrikaani-tason kevennyksiä, jotka piristävät matkaa hitusen. He ja kultti kävelevät eteenpäin. Leffassa on niukasti tarttumapintaa, mutta kun eräs jatko-osaa alustava symboli vilahtaa, sekin tarkemmin ajatellen liittyy uskontokriittisyyteen ja mielikuvitukseni surisi hetken aikaa. Julistan täten sen mahdollisuudeksi, että kertojilla on enemmän kunnianhimoa kuin taito antaa ymmärtää.

Vitsit ovat vähissä leffan luottaessa puhtaan hölynpölyn viehätykseen, mutta hymyilin parille suomalaisille suunnatulle täkylle ja saman tien unohtuville pienille silauksille. T-Rex-Hitler on tarkalleen se vitsi, joka mahtuu mainoksiin. Kohtaus ei ole paljoa pidempi ja budjetin rajoitteet näkyvät juuri huippukohtien hätäisyydessä, jos tekninen laatu onkin riittävää ja paikoin vakuuttavaa. Kerronta ei laahaa, mutta ei hengitäkään. Leffa on hyvä esimerkki siitä yleispätevästä jutusta, että vaikka laskelmoitujen Hollywood-tuotantojen samankaltaisuus voi saada haaveilemaan maailmasta, jossa villit ideat toteutetaan kunnon resursseilla, moni villi ja vapaa kyky ei saa edes perusasioita kuten hahmoja mielenkiinnon vangitsevalle tasolle.