Kun Amorphis alkoi raottaa salaperäisyyden verhoa 13. studioalbuminsa ympäriltä, innokkaaseen odotukseen sekoittui ripaus pelkoa. Puheet entistä massiivisemmasta soundista sekä lisääntyneistä orkestraatio-osuuksista lupasivat jotain poikkeuksellista, mutta täysin luottavaisin mielin asiaan ei voinut suhtautua. Viime vuodet kun ovat esitelleet yhden jos toisenkin metallijoukon, jotka ovat lähteneet samalle tielle, eikä lopputulos ole ollut se paras mahdollinen. Valitettavan usein mahtipontisuus tuntuu puskevan tarttuvien sävellysten ylitse tehden itse musiikista tasapaksua massaa. Mutta tällä kertaa pelko on turhaa, sillä Amorphis onnistuu välttämään samat sudenkuopat, johon monet kollegat ovat langenneet. Yhtyeen uutuusalbumi Queen of Time on yksi bändin parhaista kokonaisuuksista.

Queen of Time on vaikuttava järkäle, joka esittelee sopivassa suhteessa uutta sekä vanhaa. Kymmenen kappaletta käsittävä albumi kuulostaa yhtyeeltä itseltään, sillä mukana on Tomi Joutsenen monipuolista vokalisointia, folkahtavia elementtejä sekä tarttuvan melodisia sävellyksiä, joiden äärellä jokainen Amorphis-fani on kuin kotonaan. Tutumpien osioiden kylkeen on kuitenkin pultattu erikoisempaakin kuultavaa, sillä esimerkiksi kuoroja, orkestraatio-osuuksia sekä sinfonisuutta käytetään runsaasti albumin äänimaailman tehostamisessa. Tuottaja Jens Bogren on tehnyt valtavan työn albumin äärellä, sillä musiikki on päällystetty niin monivivahteisella äänivallilla, että siitä löytyy lukuisten kuuntelukertojen jälkeenkin jotain uutta ihmeteltävää.

Äänimaailman runsas kuorrutus on kuitenkin vain kirsikka kakun päällä, sillä kaiken pohjana seisovat ensiluokkaiset ja tarttuvat kappaleet. Queen of Time on biisikattauksensa puolesta vaikuttava tekele. The Bee, Daughter of Hate, The Golden Elk sekä Heart of the Giant ovat jokainen niin kovatasoisia kappaleita, että ne solahtavat todennäköisesti osaksi yhtyeen keikkarepertuaaria myös tulevaisuudessa. Monipuoliset kappaleet venyvät ja paukkuvat erilaisiin muotoihin, joista osa sukeltaa progeilun monimutkaisuuteen vaihtelevine kappaleosioineen toisen ääripään vyöryttäessä niskaan yksinkertaisempaa metallirunttausta. Huonoja biisejä joukkoon ei ole eksynyt lainkaan, vaikka osa kappaleista ei herätä suurempia tunnekuohuja. Esimerkiksi Message in the Amber edustaa sitä toimivaa, mutta keskinkertaisempaa materiaalia, jota kiekolta löytyy parin viisun verran.

Muutaman heikomman biisin voi jättää kuitenkin omaan arvoonsa, sillä Queen of Time on enemmän kuin osiensa summa. Pelkän musiikkijulkaisun sijasta kokonaisuus tuntuu musiikilliselta matkalta läpi monipuolisten ja yksityiskohdilla kyllästettyjen äänimaisemien, jotka tarjoavat hämmästyttävät määrät virikettä kuuloaistille. Amorphis tarjoaa musiikkitripin, joka on ladattu täyteen ilon huokauksia, kylmiä väristyksiä, upeita tunnelmia sekä niskalihaksia jumppaavaa rytmiä, jotka vaihtelevat sopivassa suhteessa läpi albumin. Albumin värikäs materiaali sulkee otteeseensa ensimmäisestä kuuntelukerrasta lähtien.

Yhtyeen edellinen albumi Under the Red Cloud oli vahva näyttö siitä, miksi Amorphis luetaan nykypäivänä kotimaisen metallimusiikin suurimpiin tekijöihin. Moisen taidonnäytteen luulisi tyhjentäneen täydellisesti yhtyeen pohjattomalta tuntuvan luovuuden lähteen, mutta Amorphis osoittaa uudella albumillaan, että edellisen julkaisun vahva taso oli vasta alkusoittoa. Queen of Time on yksi bändin parhaimmista albumeista, joka pysyy hienolla tavalla kasassa monipuolisuudestaan huolimatta. Loppuvuodesta täytyy tapahtua ihmeitä, jotta tämä teos ei löytyisi vuoden parhaimpien levyjen joukosta.