Pelivanhus Rampage tarjoaa epävirallista King Kong -toimintaa Donkey Kongin tavoin. Senkin viimeisistä faneista takuulla syntyisi King of Kongin kaltainen dokumentti. Kongin serkku George, Godzillan täti Lizzie ja iso susi Ralph syövät kilpaa ihmisiä ja pieksevät taloja. Taustatarinassa he ovat ihmisiä: George nautti kokeellisia vitamiineja, Lizzie ui radioaktiivisessa järvessä ja Ralph unohti varoa lisäaineita. Midwayn muiden pelien tekstinpätkät ("sotaherra Shao Kahn varastaa sielut, mutta kyborgininja Sektor selviää, koska hänellä ei ole sielua, jota viedä") ovat kiihottaneet mielikuvitustani enemmän kuin Shakespeare, joten en purematta niele elokuvaa, joka hylkää tarinan. Leffa voisi olla esimerkiksi kolmiodraama, jossa osapuolet riehuvat jätteinä? Jos innostuit tuosta, muista omalaatuinen komedia Colossal.

Rampage: iso kohtaa isomman on uusin Dwayne Johnson -turhake. Pelin hirviöt ovat karikatyyrimäisiä kopioita, joten kaikki piti muuttaa: apinakin on nyt albiino. Hirviöt ovat eläimiä, kunnes pahan firman koe mutatoi niistä jättejä, jotka tarvittaessa ampuvat hännästä ohjuksia. Tiedemies Johnson (joo) tuntee apinan, joten hän yrittää olla reilu, mutta pahuusseerumi vaikuttaa käytökseen, joten apinan ja gorillan suhde on katkolla kiusallisen pitkään. Johnson silti välittää Georgesta: tehoste ja herra tehoste vuorovaikuttavat uskottavammin kuin ihmisten yhdistelmät, joten sekoilu on kukonaskeleen verran sydämellisempää kuin Pacific Rimeissä ja Transformerseissa.

Johnsonin karisma tasoittaa rosot ja lajityypin vaihtelut, tai väitä muuta. Jos nauroit uudelle Jumanjille, en voi luvata lisää samaa, mutta Rampage on samaa kuin ohjaajan San Andreas ja Matka 2: Salainen saari. On Johnson, ison kankaan väärtejä tehosteita ja pari vitsiä. Rampage on mainituista filmeistä vakavin ja se tarjoaa karua örkkikauhua pilteille ja tädeille, mutta jos ohjaaja unohtaa heittää ruudulle veripalttua, leffa on pian kuin Matka 2, jossa Johnson ratsasti mehiläisellä. Takuutavaralla on arvoa. Uusi The Mummy leikkasi kehnosti kunnianhimoisen stuntin, joka filmattiin painottomassa tilassa. Rampage saattaa toteuttaa vastaavan kohtauksen siten, että ukko on sidottu saunan jakkaraan, mutta sujuvammin hetki kulkee.

Hirviöt eivät aluksi mätki toisiaan, koska kikkeliskokkelis vaan. Kun apina, susi ja krokotiili nylkyttävät talon matalaksi, pelimies voi astella saliin ummikkona ja hoksata: "Rampage". Tavoite siis täyttyy. Ainoa ylimääräinen lupaus on Johnsonin pudottaminen sekaan ja huipennus totisesti on Fatal Fourway -painimatsi, jossa ottelijat ovat tasaväkisiä. Se on hauskaa, jos ei ainutlaatuista satojen tehostetykitysten jälkeen. Esitin kysymyksiä: miksei apina ratsasta sudella, kun niillä on kiire räyhätä yhdessä? 10 sekunnin otos voisi johtaa meemeihin ja isompaan tilipäivään. Edellisestä virallisesta Kongista on noin kuukausi ja Pacific Rimista puoli tuntia, joten "kaikkien fysiikan lakien rikkominen" ei aina jaksa rekisteröityä huumorina.

Jeffrey Dean Morgan näyttelee viranomaista, joka on elämää suurempi cowboy ja mulkku - näyttelijän mielestä. Materiaali ei tue typerää suoritusta sen vertaa, että mies olisi saanut hatun, mutta toivoin, että myös pahaa firmaa johtavat saippuasarjamaiset rahastokakarat olisivat yhtä piristävän röyhkeitä. Konnat selittelevät. Olisi taitavaa olla koskaan tylsistymättä, mutta ei tämä pitkä ole ja kaikki vaikuttaa jo varhain johtavan huipennukseen, jonka kritisoiminen olisi merkki - hyvästä mausta? Johnson ja ohjaaja Brad Peyton ovat mielessäni niin selkeitä kolmosen miehiä, etten tahdo leikkiä puolikkailla tähdillä.

Uwe Bollin Rampage on siis parempi teos.