Hävitys (Annihilation) on naisten "Se" jostakin, joka sijoittuu kylmän kolkkouden sijaan kostealle suolle, jossa naiset koettavat avautua ongelmistaan. Tuntematon voima on vetänyt alueen ylle pinkin kuplan ja ryhtynyt tuunaamaan flooraa ja faunaa halinallemaiseksi ja paikoin irvokkaan syöpämäiseksi. Tarinassa on helppotajuisia tasoja ja 2001 - avaruusseikkailun henkistä piip-PÖÖP-puppua, joka koettaa syöstä meidät eksistentiaaliseen kriisiin. Saatko sellaisen aikaiseksi jo katsomalla dokumentin eläimiä imitoivista kasveista, tai nopeutetun, eli epäinhimillisen näkökulman tarjoavan videon, jossa rehu kasvaa käärmemäisesti? Jää istumaan, niin kakkara kuristaa sinut! Jännää, mutta joku ymmärtää parhaiten, miksi studio luopui toivosta ja myi leffan Netflixille.

Natalie Portman näyttelee biologia ja entistä sotilasta, jonka kuplasta palannut mies on huonossa hapessa. Nainen pääsee tukikohtaan, jossa ihmetellään kuplan leviämistä. Biologi, psykologi, fyysikko, geologi ja ensihoitaja muodostavat uuden tutkimusryhmän. Kaikki ovat emäntiä. Aiemmat ryhmät koostuivat miessotilaista – jotka mahdollisesti äijäilivät toisensa hengiltä? Kuplasta teoriassa voi poistua, mutta ilmeisesti vain yksi on onnistunut. Siihen ei vastata, miksei joku tee tutkimuksia parin metrin päässä reunasta. Uusikin ryhmä tahtoo saavuttaa ilmiön ytimen, joten he rämpivät sisälle kiväärit tanassa, mutta ilman suojavarusteita, tai Ariadnen lankaa. Yllättäen se on huono ajatus.

Tuntematon, perverssi logiikka on kiehtova juttu varsinkin toimiessaan hitaasti ja päättäväisesti. Romu-PC:ni ei jaksa muuttaa kaikkia Batman - paluun hahmoja minuksi, mutta silläkin voi kokeilla ohjelmaa, joka vaihtaa kasvot. Kun tekoäly opiskelee lärviä rakentaakseen uuden, esikatseluruudussa näkyy ensin pikseleitä, sitten hapossa uitettu sian pää, sitten muovailuvahaa ja vähitellen ihminen, jonka nenä saattaa yhä olla vinossa. Olen tuijottanut ruutua puolikin tuntia mieleni harhaillessa - nopeutettuna esikatselu sopisi Skynetin selittävän Terminatorin alkutekstikohtaukseksi? Tältä pohjalta: esikatseluruutua monipuolisemman Hävityksen hitaus turhautti hieman puolivälissä, mutta vain siksi, ettei leffa selvästikään ehdi tehdä kaikkea tyydyttävästi. Yksinkertaisempi "Se" jostakin ymmärsi paremmin, mitä leffaan mahtuu.

Pohdiskelevia, ajoittain unenomaisia tunnelmia tarjotakseen Hävitys joutuu myös selittelemään. Viihteellistä selviytymistaistelua etsivä saa mojovia kohtauksia, mutta toisaalta kehyskertomus purkaa selityksillä jännitteitä kuin piruuttaan. Naisten ammateilla ja muilla eroilla on rajoitetusti merkitystä, vaikka ne selvästikin voisivat kannatella 10 tunnin versiota. Tutkimisen väärtit hahmot, ihmisluonteen yleinen analysoiminen ja maailmaa muokkaavan ilmiön pelkääminen on tuhti kombo tv-sarjallekin - ja sen toteutti loistavasti peli The Last of Us. Portman ehtii takaumien ansiosta tunteilla vakuuttavasti ja kehittää suhteen puolisoonsa Oscar Isaaciin. Siltä pohjalta leffa kysyy muun muassa, mikä on oikeasti omituista. Esimerkki viikon uutisista: kun suomalaiset julistettiin onnellisimmaksi kansaksi, koko Suomi älähti "vitut ollaan". Mikä on loogisinsa: syöpä, musta aukko vai suomalaisuus?

Kaameimmat näyt pyörivät mielessäni sängyssäkin. Kadehdin nuorempaa itseäni, joka olisi nähnyt painajaisia, muistellen mm. alkuperäisen Pienen kauhukaupan lopetusta, jossa lihansyöjäkasvin kukat ovat kasvoja. Se lopetus (joka tuskin järkyttää nykyään lapsiakaan) oli kaupan iso kauhu – niin kauhutarina toimii. Kauhu aktivoi eri osia aivoista - ja erilaisia odotuksia - kuin mm. filosofinen sci-fi, mistä johtuen Hävitys on tunnetasolla poukkoileva. Ideoiden palapelin se esittää harkitusti. Taidesci-fileffojen kuningasideaa "discovalo on elämän tarkoitus" kokeillaan, mutta disco on omalaatuinen kuten yleensäkin ja sen ohella leffa ehtii alleviivata omat ideansa hymyn ja ylimääräisen ajatuksen väärtisti, mikä on harvinaista.