Stranger Things - 2. kausi
Ensi-ilta: | 27.10.2017 |
Genre: | Draama, Kauhu, Sci-fi, Trilleri, TV-sarja |
Ikäraja: | Ei tiedossa |
On halloween -84 ja kurpitsat ovat homeessa. Viranomaiset pimittävät tietoa pahuudesta, jota tihkuu tuonpuoleisesta. Ryderin poika Will on pelastettu sieltä, mutta hän palaa sinne valveunissa. Kestää tovi, ennen kuin tavoitteet selkenevät, joten sankarit ehtivät hengailla hieman. Lapset kasvavat aikuisiksi sarjan aikana, joten soisin tekijöiden pohtivan, onko ensisijainen tavoite kaveriporukan laatuaika ja siihen kuuluvat konfliktit, vai juoksentelu joron jäljillä.
Näppärän nostalgista on eritoten musiikki ja se, kun pojat marssivat naamiaisiin Haamujenginä ennen alan töitä. Aliens-viittaukset eivät tee sokeaksi sille, että 80-luku inspiroi monia vain teoriassa. Maisemiin on taas tilattu videopeliörkkejä sen sijaan, että ohjaaja osaisi kiihottaa mielikuvitusta nukella tai kahdella. Kiihkoilu toimii hahmojen ansiosta, mutta kaipasin nukkekarismaa hitaampien hetkien aikana.
Sarjalla on vaikeuksia saada ruudulle kahta tärkeää naista kerrallaan. Pidin lupaavan tasa-arvoisena uuden poikatytön esittelyä ja sitä, kun miespuolinen kiintiömusta kritisoi Haamujengin kiintiömustaa. Ymmärrän, etteivät kaikki pojat tahdo korvata X-Men-henkistä Eleveniä uudella tytöllä. Mutta mitä tekijät miettivät? Jos studio pakottaisi mukaan uuden tytön ja tekijät pukisivat vastalauseen tarinan muotoon, kausi olisi... tasan tällainen? Jäin miettimään tätä, koska oletin kiintiömustan saavan Peter Venkman -henkistä A-luokan materiaalia, mutta hänen tehtävänsä onkin tukea kiintiötytön läsnäoloa (rasistin vaaniessa).
"Normaalin" tyhjän astian määritelmä on Finn Wolfhard, joka esiintyy joka leffassa kuvainnollisesti ja Se-leffassa oikeasti. Mukana pyörii kloonikin, koska Will on pelastettu. Pojat ovat päteviä ja toinen haastetaan, mutta vaihdapa Tupun ja Lupun lakkia. Tekemistä saa myös Gaten Matarazzo, jolla on sama synnynnäinen "paras kehittää huumorintaju" -ominaisuus kuin hahmollaan. Sössöttäjä ottaa vastuuta ja hän on aikuistumassa hauskan ristiriitaisesti. Viimeksi en ollut varma, miten hyvin näytelty jäykkä tehostekone Eleven on. Nyt pidin enemmän Millie Bobby Brownin hitaasti kehittyvästä suorituksesta kuin turhan teräsmiesmäisestä hahmosta itsestään. Sankareita sakotetaan typeristä päätöksistä niin harvoin, ettei teristä tarvita.
Vanhempien teinien kolmiodraama jatkuu laimeana. Tyttö vaatii oikeutta kuolleelle kaverilleen, mutta poikia pyöritellessään hän on Twilightin emmätiiä-zombie, joka saa valita kylmä- ja lämminverisen väliltä. Viimeksi sarja yllätti väittämällä, että kukko on taiteellista kyylää namumpi (!). Uusi kausi esittelee kukkomaisemman kukon toistaakseen muutamia kliseitä ja vihjaillakseen, että jopa sivulauseen mittaiset selvennykset ovat mysteereitä.
Kuvastossa on ansioita. Olen vain hemmoteltu. Meemien askartelijoille tarjotaan uusi skenaario. Ei se yhtä herkullinen ole kuin jouluvaloja kummituspojalleen hysteerisenä virittelevä Winona, mutta kun meemit tulevat, aiheen tunnistaa taas heti. Verrattuna tv-sarjoihin, joiden vuoksi suosin leffoja, Things on elokuvamainen. Se myös voisi olla elokuva (ja nyt jatko-osa). Hahmoja on liikaa, eikä ideoita riitä kaikille.
Keskustelut (5 viestiä)
29.10.2017 klo 23.58 5
Visionäärit ovat pätevät, mutta kässäripuolelle kaipaisi jonkun hullun, tällaisenaan tämä on turhan leppoista ja valmiiksipureskeltua.
30.10.2017 klo 05.03 13
30.10.2017 klo 10.25 4
Kun kerran tuli puheeksi vanhat arvostelut, niin kävinpä huvikseni pitkästä aikaa itsekin läpi noita muinaisia Peltosen tekstejä. Ai että on meininki muuttunut kymmenen vuoden aikana. Suorastaan hämmästytti suht korkea kommentoinnin taso jopa rekisteröimättömiltä lukijoilta. Peltosen kirjoitustyylikin oli erilaisempaa tuolloin, mutta kuitenkin tunnistettavissa.
30.10.2017 klo 10.28 4
Rehellisesti sanottuna ottaisin kyllä itsekin takaisin tuon vanhan tyylin. Tämä uudempi on vähän turhan villiä.
07.11.2017 klo 19.42 1