Alkuperäinen Spider-Man on melkein täydellinen! Syntytarina on tarjotuista täyteläisin. Toki lihottaisin sitä. Loppuratkaisun tilalle ruuvaisin The Amazing Spider-Man 2:n version siitä, koska pidän loppuratkaisuista. Nassesetämäisen tyylin vaihtaisin Homecoming-henkiseksi, eli rennoksi ja näennäisrealistiseksi. Hämiksen tilalle pulttaisin Amazing- tai Homecoming-version, koska en tunnista ilkeäksi paholaiseksi pukeutunutta ystävääni, ellei hän vitsaile. Myyrän ja silakan aikamiespoika todistettavasti voi näytellä nuorta Peter Parkeria, mutta valitsisin tilalle Homecomingin nuoren Tom Hollandin, vaikken ole varma, kypsyykö hänestä söpö setä Andrew Garfield, joka Peterin pitää setänä olla. Loistavien elementtien bongailu sonnasta on 15 vuotta jatkunut elämys, jonka inspiroimana puristaisin pääni irti, ellei se olisi mahdotonta; suoneni ovat pullistuneet ja karambolasta on vaikeampi saada otetta kuin kurkusta.

Tein parhaani nauttiakseni. Vihasin Spiderin vilahdusta Captain America: Civil Warissa, mutta se on syy arvostaa lisätietoja. Peterin videopäiväkirja selittää sympaattisesti tekijöiden mietteet: teinipoika eliittisotilaiden kärhämässä oli kuin rikkaan sedän ja sukulaispiltin golf-reissu. Sikasiistiä, yksityinen lentokone! Possumakeeta, pankkiiri Käteinen veti hole-in-onen! Niin, poikaseni, virkkoo Iron Man, mutta kerhoon et kuulu. Peter yrittää todistaa kuuluvansa, mutta hänen pitäisi muistaa olevansa 15-vuotias. "Ai miksi?" Ole sinä hiljaa. Loppu ja lopputekstikohtaus ja lopputekstikohtaus.

Koska eri sarjat pilasivat seitsemän parempaa roistoa, kenkkuiluvuorossa on Birdman. Hän ei tee mitään jäynää tuntemissani sarjakuvissa. Leffassa hän on joko (valitse vertaus) ensimmäisen Spider-Manin Green Goblin, joka on liimannut lennokin selkäänsä, tai kliseinen Iron Man -roisto. Hän kehittelee laittomia aseita. Hän aikoo ryöstää teknologiaa Iron Manilta, joka on pilannut kaikkien hullujen tiedemiesten lailliset bisnekset yksityishenkilönä. Roolissa nähtävällä Michael Keatonilla on hieno lepäävä kenkkunaama ja se hänestä.

Leffa-Goblinin tavoin Batman on "uhka järjestykselle". Iron Man ei pienistä piittaa, joten Spider-Man yrittää säheltää. Yksi pikanteista silauksista on se, että vaikka Spider-Man on jo erinomainen akrobaatti, hän ei ole kotonaan kaikkialla: puumaja romahtaa ja aitaa kaatuu, kun hän yrittää sinkoilla lähiössä. Kirjoittajilla on tuntumaa teineistä. Peter ei vaikuta tyhmältä, vaikka hän intoilee liikaa. Pidin hänestä ja pitkästyin silti. Ajoittainen aitouden tuntu ei korvaa sitä, että Peterin ja hänen kaverinsa avainkohtaus on tyritty: kamu profiloituu sketsimäiseksi hyväksyessään salaisuuden suuta aukoen. Kaveri ja potentiaaliset tyttöystävät ovat "eksoottisempia" kuin yleensä, mistä pidin kovasti, mutta James Francon, Kirsten Dunstin ja Emma Stonen hahmoihin verrattuna sivunaamat eivät vaikuta tärkeältä osalta Peterin matkaa.

Yksi syy on se, että Peter viettää ikuisuuden naamari päässä. Perinteisesti naamiot repeilevät ja Iron Manilla on lärvikamera; jos Holland kuoli kuvausten puolivälissä, huomaisitko? Naamarivaiheeseen kuuluu vaihtelua, mutta päähenkilö ei tunnu kehittyvän, jos unohdat, miltä hän näyttää. Kun Holland palaa ruutuun, kakaradraaman pohja on murentunut ja käsikirjoitus maistuu vahvasti. Leffa pilkkaa näppärästi muutamia kliseitä, mutta lihavimpaan tätä sankaria koskevaan moiseen pitäisi uskoa.

Iron Man ei selitä, miksi hän pyysi pennun sotaan, mutta opimme, että hän lahjoitti Peterille puvun, jossa on ominaisuuksia kuin hänen haarniskassaan. Asiaan kuuluu seurantalaite. Ehkä tämä on isällistä ohjausta, mutta faktojen puuttuessa se on outoa, että Iron Man on fiksoitunut teiniin, jota hän käytännössä yllyttää, vaikka suu väittäisi välillä muuta. Viimeksi kun Iron Man veti lonkalta, hän loi tekoälyn, joka koetti tappaa ihmiskunnan. On se niin hassua, että hän on asentanut teinin naamariin tekoälyn, joka suosittelee tappamaan rikolliset! Tai siis: tappamaan.

Jos pidän 10% pollastani päällä, käteni menevät heti kurkulleni. Voisin posottaa pidempään siitä, miten typerää on se, että Spider-Man saa pahoja asioita ehdottelevan - mutta hassun! - puvun hetkeä ennen elokuvaa Infinity War, joka kertoo juuri sellaisesta tapahtumasta, jossa sarjakuvien Spider-Man sai pahoja asioita ehdottelevan puvun, josta tuli myöhemmin Venom, joka ei kuulu tähän universumiin, koska Sony suunnittelee Spider-Man-universumia, johon Spider-Man ei kuulu vielä. AARGH!! Sattuu...! Sisälle.

The Amazing Spider-Man 2 on minun Spider-Manini. Se poukkoilee tyylistä toiseen käyden Batman & Robinin reviirillä, mutta kaikkien loukkausten jälkeen pidin paristakin tyylistä: sekä hyvät että muoviset tehosteet ovat mieleenpainuvampia kuin Homecomingin tasapaksuus ja Garfield ja Stone ovat suunnattoman suloisia yhdessä. Homecoming myy Hollandin. Jos hänet saadaan tusinakohtauksia tykimpään materiaaliin, niin ihan sama, tai jotakin.