Muumio -99 ei ole Bram Stokerin Dracula, mutta se haastoi etelän pakettimatkojen tunnelmat ja kiihkoili pontevasti. Sitä, mitä himoitsin, edusti takauma, jossa lemmenkipeästä hovijuonittelijasta taottiin paholainen. Muinaiset egyptiläiset olivat niin kihtisiä, että he olivat valmiita luomaan uhan olemassaololleen kiduttaakseen rikollista karmeimman kaavan mukaan! Uuden version vastaavassa takaumassa eukko on psykopaatti, joten nyt hän on muumio. Muutama otos näyttää hyvältä, joten leffa kierrättää ne 1-2 kertaa, eli trailerin nähneen mielestä 4-5 kertaa.

Muuta eksotiikkaa ei harrasteta, kun nykypäivään sijoittuva filmi kiirehtii zombiepuurosta zombievelliin, mutta olemme kokeneet kamalampaakin muovikökköä? Pidin trailerista, joten painotan, että ohjaajalla on kylmää ammattitaitoa, jos ei sielua, visiota tai ensimmäistäkään ideaa. Uusimman Pirates of the Caribbeanin zombeista puuttui tavallista isompia palasia, jopa pää. World War Z teki vyöryvästä muovisonnasta ominaisuuden vyöryttämällä zombeja toistensa päälle ja esteiden yli. Muumio -99 söi lahosta poskestaan sisään kävelleen kovakuoriaisen. Nämä olivat ideoita. Tällä elokuvalla ei ole ideoita.

Alku ei järkytä. Tom Cruisen tulkitseman opportunistin ja kamujen löytämä muumio aktivoituu lentokoneessa. Kohtaukseen on panostettu mainosdokumenttien mukaan, mutta leffa tarjoaa vain trailereista tutut pikavälähdykset aidosti painottomasta Cruisesta ja syöksyvästä animaatiokoneesta. Niinikään tuttu viimeinen otos sentään kestää 3 sekuntia: kangas ympäröi minut 3D-teatterissa ja tunsin huimausta. Tykkään tuntemuksista. Tahdoin rakastua.

Pian Cruise ja selittelevä arkeologitäti piipahtavat kapakassa, jotta täti voi jatkaa selittelyä. Kun Cruise lähtee vessaan kuunnellakseen toisen kaverinsa, eli päässään asuvan zombien selittelyä, nainen saa esimieheltään tiedon, että Cruisen on tultava päämajaan kuuntelemaan kunnon selittelyä. Pieni lisäselitys: Cruise ja täti tapasivat ennen tarinan alkua, joten he selittävät myös mitä silloin tapahtui. Kaikki draama on korvattu selittelyllä, takaumilla ja pikauusinnoilla. Russell Crowe on se esimies. Hän selittää: "olen tohtori. Olen lääkäri. Olen puoskari Jekyll, eli lääketieteellinen Henry. Nimeni on Jekyllin Henry. Jos et yhdistänyt lankoja, saatat yllättyä, että olen myös herra Hyde - böö!" The Mummy on Dark Universen eli klassikkohirviöiden yhteisen leffasarjan alku. Konkurssin alku se on. Tohtori Jekyllin järjestön selittely imee tarinasta lopun hapen.

Myös 99-Muumiosta löytyy järjestö, joka on omistautunut hirviöiden hävittämiselle, joten edes tekosyyt eivät selitä kankeaa rytmiä. Se on typerää, mutta tavanomaista, kun mörön mystiikka mitätöidään jatko-osassa, kun hirvein hirviö tekee tuloaan. Tämä leffa tuhoaa mystiikkansa rippeet puolivälissä antaakseen Jekyllin horista mitä sattuu. Mainituksi tulee, mikä on Dark Universen juju: kun maailman kohtalo on hirviöiden käsissä, ei ole selvää, kuka on oikeassa. Se tosin on selvää. Cruisen hahmolla on olevinaan synkkiä taipumuksia, mutta jos Cruise näyttelee lainkaan, hän näyttelee kuin vieraillessaan tilannekomediasarjassa, jota hän ei ymmärrä: hän on silmiä hassusti pyörittelevä hoomoilanen. Paljonpa on väliä, könyääkö puolimätä ja/tai S/M-henkinen muumio Cruisen päälle tappaakseen ja/tai vietelläkseen, kun Cruise reagoi häneen kuin korvaansa nuolevaan koiraan. Kun Crowe yrittää muuttua Jekyllistä Hydeksi, hän vaikuttaa saavan hermoromahduksen ja yrittävän vajota Cruisen tasolle. Tämä on kolmas huti peräjälkeen. Cruisesta on tullut stunttimies.

Sofia Boutella on visuaalisesti jännä mörkö, kuten hän oli Kingsmanissa, mutta istuisin kernaammin kaksi tuntia Arnold Vosloon sylissä kuin katsoisin uudestaan sen tai tämän. Boutella on etnisesti moitteeton valinta, joten ammattilaisloukkaantujan täytyy urputtaa, että tämän on paras jäädä viimeiseksi kerraksi, kun hän näyttelee vammaista hirviötä. Michelle Rodriguezin rooli on kuoleminen ja Zoe Saldana maalataan tai koodataan smurffeiksi samaan aikaan, kun ojasta nostetaan Annabella Wallisin kaltaisia brittiblondeja "normaaleiksi" naisiksi. Wallisin ja Cruisen välillä on tarkoitus olla kipinää jo juonen uskottavuuden vuoksi, kuten kaikissa seikkailuissa, mutten huomannut edes sitä, milloin kemian on tarkoitus näkyä. Huipennuksen tienoilla tuijotin kankaan ohi tyhjyyteen.

Michael Bay ja J.J. Abrams kykenevät jännittäviin spektaakkeleihin, mutta Bay sortuu käsittämättömään sekoiluun ja Abrams turhauttavaan kierrätykseen. Marc Webb toi The Amazing Spider-Man -sarjaan vetoavan hahmovetoisia hetkiä, mutta ei selvinnyt moitteetta nihkeästä vanhan toistosta, alustamisesta ja ristiriitaisista ideoista. Tapauksia yhdistää kirjoittaja Alex Kurtzman. Nyt tästä synteettisestä studiopomolimasta on muovattu ohjaaja ja elokuvauniversumin pääjehu.