Northerin uusimman tuotoksen ensimmäinen pyöritys aiheuttaa lievää hämmenystä. Bändi on säätänyt kovimman kuolonlaukan perässä ravaamisen astetta hallitumpaan muottiin. Suoraviivaisuus saa rinnalleen sivupolkuja. Norther on harrastanut Children Of Bodom-tyyppistä rajua melokaahausta, välillä vauhti ja nuoruuden into on ottanut liikaa ohjaajan vastuuta. Bändi on uudella tulemisellaan lisännyt normaalivokaalia, syntikkaa ja tempovaihtelua. Metalliuskovaisten ei tarvitse heitellä puukkoja, bändi ei ole myynyt persuksiaan kaupallisuuden puolesta. Jyräyksessä on lisää sävyjä mutta tehokas murina ei kumarra kuningas mammonan suuntaan. Lähinnä voisi puhua uudesta vaihteesta. Aikaisemmin mentiin vauhdilla mutta nyt on mukana enemmän ajatusta.

My Antichrist hölkkää tukevaa kuolonmarssia, paksut syntikat nostavat päätä mutta nightwishit pysyvät taustalla. Frozen Angel erottuu muusta materiaalista rajumman hittivainunsa ansiosta, aaaaarrggg ja syntikanhiplailuosasto taistelevat elintilasta liimapaperikertsin kanssa. Viisu muistetaan Vares-leffasta. Down on tuoreen kiekon Northeria parhaasta päästä, vauhti pysyy lapasessa ja kertosäkeen kohdalle töötätään kunnon nighwishiä. Black Gold tekee lievää tuttavuutta progemetallin kanssa. We Rock pitää vauhtia yllä, varsinainen taistelulaulu.

Norther hyppii ristiaskelia eri metallilokeroiden sisällä. Vauhdin tehokkaampi säätely antaa viisuille enemmän tilaa kehittyä ja vaikuttaa, kertosäkeiden kohdalle on saatu napakkaa nyrkkipusua. Mukava huomata rumpalin kioskilta löytyvän monipuolista tarjontaa pelkän nopean halonhakkuun jatkoksi. Normaalivokaalien kuorohuudatukset toimivat ja syntikkaosasto jyrää mutta ei hallitse. N on pirun viihdyttävä rieska. Energiataso pysyy korkealla, vokaalit hyökkäävät silmille ja soundeissa on pullistelua. N on aikuisempi tekele. Norther ei suostu jäämään yhden tempun ihmeeksi.