Kun Mastodon ilmoitti palaavansa levytyskantaan uudella konseptialbumilla, oli moni syystäkin innostunut. Yhtye kun on luonut ne timanttisimmat levynsä juuri tällä saralla ja kaipuuta menneeseen ovat lisänneet viimeisimmät levytykset, jotka ovat pikkuhiljaa yksinkertaistaneet aiemmin hyvinkin kimuranttia ulosantia. Henkilökohtaisista tragedioista ammentava uutukainen käsittelee elämän epävarmuutta ja kuolemaa, joten mikä voisi mennä pieleen?

Emperor of Sand on konseptialbumi, joka kertoo tarinan aavikon läpi vaeltavasta ja kuolemantuomioon langetetusta miehestä. Hykerryttävistä lähtökohdista huolimatta on surullista, miten tasapaksun albumin Mastodon on tällä kertaa rakentanut. Sen sijaan, että tarjolla olisi kangastusten, hiekkamyrskyjen ja keitaiden värittämä matka, tuntuu kokonaisuus lähinnä ankealta vaellukselta silmänkantamattomiin jatkuvilla hiekkadyyneillä, joilta ei löydy riittävästi kiinnostavaa tutkittavaa.

Mastodon on tietyllä tapaa menneisyytensä vanki. Emperor of Sand on monessa mielessä tyypillistä nyky-Mastodonia, jolla keski-ikäistynyt muusikkojoukko esittelee alati kehittyvää soittotaitoaan sekä ulosantia, mutta missä luuhaa yhtyeelle tuttu hulluus ja yllätyksellisyys? Vaikka uutukaista ei voi huonoksi musiikiksi kutsua millään mittaristolla, on se siltikin turhan veretön ja tylsä paketti. Kiekon alkupuoli etenee tasaisesti, mutta ensimmäisen kunnon iskun tarjoaa vasta savuisesti möyrivä Steambreather, jonka jälkeen tahti kiihtyy tyydyttävästi loppua kohden. Esimerkiksi Andromeda, Scorpion Breath ja erityisesti monipuolinen levyn päätös Jaguar God valavat uskoa siihen, että bändillä on edelleen homma hallussa. Siltikin monista mielenkiintoista hetkistä huolimatta kaikesta jää hieman ankea kuva, eikä bändi onnistu luomaan vahvasta teemasta huolimatta riittävän puhuttelevaa kokonaisuutta.

Emperor of Sand kolahtaa varmasti viimeisimpien levyjen ystäville, mutta jos kaipaat Leviathanin tai Blood Mountainin kaltaista äkkivääryyttä, tuntuu tuorein tekele liian sisäsiistiltä. Yhtye on kuitenkin aiemmin ollut kuin ämyreistä asuntoon tunkeutuva mastodontti, joka on pistänyt paikat remonttiin, ruhjonut kämpän omistajan ja lähtiessään vielä kuseksinut lattioille. Nykypäivän Mastodon keskittyy teknisesti taitavaan ulosantiin, joka haiskahtaa hyvästä laadustaan huolimatta liian laskelmoidulta ja tiukasti rajoissaan pysyvältä. Yhtyeellä olisi todistetusti taitoa tehdä parempaakin.