Fifty Shades of Greyssä "säännöt" tarkoittavat, että naista saa paukuttaa pyllylle, mutta hänellä on turvasana. Jatko-osan motto on "ei enää sääntöjä". Mitä luulet: tarkoittaako tämä sitä, että raiskaaminen ruoskien on laillistettu, vai sitä, että pojan on kehityttävä halinalletyyppiseksi mieto-juhaksi, jos hän aikoo viedä tytön alttarille? Kummasta tulkinnasta meidän on tarkoitus innostua? Vanhan, löysän kliseen mukaan tyttö tahtoo pahan pojan kesyttääkseen sen, eikä siitä ollut epäilystä, etteikö kirjailija E.L. James olisi vanha, löysä ja kliseinen.

Christian saa yhä läpsiä Anastasiaa ja säilöä häneen tavaroita, mutta se tehdään hillitymmin ja yhteisymmärryksessä. Ehdin kysyä, miksi katson Kauniita ja rohkeita pehmopornolla & tuote-esittelyillä. Se kuitenkin avautuu, että parilla on yhä traumoja, jotka tuovat tasoja useampaankin alastonkohtaukseen. Pidin ykkösestä, puutteista huolimatta (tai puutteesta johtuen). Uusikin ohjaaja luo glamouria, joka ylittää saippuasarjojen tason visuaalisesti. Anastasia jankuttaa, ettei hän tahdo Christianin rahoja, vaan eläminen siivellä - kartanoissa, jahdissa - kosteuttaa tarpeeksi. Näyttelijät yrittävät ja Dakota Johnson on yhä söötti Melanie Griffith -hymyineen. Esimerkiksi kun romanttinen ele ajoitettiin oivasti, annoin anteeksi tuoreimmat hudit ja arvostin elimien esittelyä batluolassa.

Anastasiaa himoitsee hänen uusi pomonsakin. Tunne on yksipuolinen, luojan kiitos - olen kurkkua myöten täynnä kolmiodraamoja. Jätkän nimi on kreiviherra Jack-Alucard "The Ripper" Hyde, joten varmaan arvaatkin, että hän on yksi roistoista. Madame Tussaudsista vuokrattu Kim Basinger näyttelee Mummopuumaa, eli Christianin kouluttanutta S/M-pedofiilia. Nuorempi lyyli näyttelee Ihmiskolaria, joka on onnettomuuden traumatisoima entinen seksiorja. Mitä hemmettiä? Keskittyminen tasan kahteen hahmoon oli ykkösen nautittavimpia piirteitä. Mietin kyllä, onko orpo pohatta Christian joko Batman tai Bateman, mutten odottanut kohtausta, jossa hän on pätevämpi Batman kuin Val Kilmer.

Roistojen hämmentävän irtonaiset hetket muuttavat kurssia vain aavistuksen, mutta aavistus estää sarjaa loppumasta. Batman & Robin olisi vastaava leffa, jos Batman panisi Robinia, tunkisi häneen batleluja ja tumputtaisi häntä täydessä hississä, samaan aikaan kun Mr. Freeze, Myrkkymuratti ja Bane saavat vain kolme 10-30 sekunnin uhoamiskohtausta per nenä. Fifty Shades on alunperin eroottista Twilight-fanifiktiota, joten ehkä kaiken pahan alku ja juuri on yhä keijuvampyyrien pesäpallomatsi. Keijut riitautuivat, joten kopionkin on venyttävä yli luontevan päätepisteen. Toisena jäänteenä jaloissa pyörivä ihmislatino jatkaa Anastasian vilkuilua, vaikkei team Edwardiin kuuluva kirjailija tarvitse häntä mihinkään.

Tahdoin nähdä noin 30 minuuttia tarjotusta draamasta ja tyhjäkäynnin seassa on reilusti hihityttävää humpuukia. Puhtaat halinalleleffat ovat lähempänä sydäntäni, mutta en ymmärrä heitä, jotka paheksuvat Fifty Shadesia ja tuoretta Passengersia sillä perustelulla, että nämä nimenomaiset parisuhteet ovat arveluttavia. Anastasia kyseenalaistaa yhä (ja taas ja vielä kerran) valintansa, kuten pitää - mutta liikkeellä on muitakin voimia kuin järki. Jos et ole huomannut, tosielämän parisuhteet ovat järkyttävää spedeilyä. Joku on huolittava ja sitten kaverille itketään, että kaikki friikit ovat samanlaisia. Kehitteillä takuulla on hedelmöityshoito, joka sallii geenien siirron eteenpäin jopa duudsoneille, jotka ovat menettäneet ruhon navasta alaspäin yrittäessään vakuuttaa naisille, että kolmoisvoltti hydrauliseen teollisuuspuristimeen on aviomiehen merkki. Todellisuudesta saa kertoa satuja, kunhan ne ovat itsetietoisia.


Olen haukkunut Twilightin glitter-vampyyrejä keijuiksi, vaikka pidän keijuista. Fifty Shades of Greyn arvostelussa yritin nousta miljonääriksi omalla eroottisella keijufantasialla, mutta en ymmärtänyt, että tarinaan on tarkoitus lisätä superkonnia. Jatko-osa:

"Siitä on aikaa, kun kutistuin siiselin mittaiseksi. Keijupoukama on kiva mesta, jos Helinän piiskaamisesta onkin tullut pelkkä lauantai-illan rutiini. Koti-ikävä vaivaa. Joku Aku-setä on kuulemma ainoa satuolento, joka tietää, kuinka kasvaa ihmisen kokoiseksi. 'Siinä on vaaransa', Helinä sanoi. 'Ruumiinosat eivät kasva oikeassa suhteessa. Mietipä, jos peniksesi jää nykyistäkin pienemmäksi. Perusidea katoaa jo peppuhommistakin.'

Tein valintani. Pian saavuimme Aku-sedän ikkunalaudalle. Talon valtavuutta hämmentävämpi asia oli mies itse; valkoinen, oranssinokkainen äijä oli seisaalla ilman housuja, vatkaten pienillä käsillä mikroskooppista jormaansa. Kaksi alastonta naista oli kyykyssä hänen edessään. 'Ei tule tippaakaan... Pizdets na khui blyad!' virkkoi toinen. 'No juo lisää vettä!' raivosi Aku-setä. 'Sen lakusorsan haju on peitettävä!'

Kun tiputtauduimme lattialle, meidät huomattiin heti. 'Helinä?' Aku-setä ilahtui. 'Kerjäätkö lisää?!' Kauhukseni mies alkoi virtsata päällemme. Kultainen, kirvelevä suihku lennätti meidät huoneen toisesta päästä toiseen, jossa ajauduimme hiirenkoloon. Tivasin nesteitä keuhkoistaan yskivältä Helinältä, enkö olekaan hänen ensimmäisensä. 'Et ulkomaalaisena voisi ymmärtää... Hän on kussut kaikkien naamalle. Hän on kourinut tussujamme kuin narttu.' Häpeäkseni möläytin, että kaikki naiset ovat huoria. Siitäkös Helinä tulistui. 'Aikuistu jo! Miehet on just tuollaisia!'

Jouduin kymmeneksi vuodeksi keijuvankilaan, koska Helinä toimitti seksinauhamme tuomarille. Keiju-Reijo raiskasi minut päivittäin, mutta sitten Keiju-Marco sai kakkua ja ylenin hierarkiassa."