Riku Mattila loisti aikoinaan Röyhkän Narttu-yhtyeen toisena moottorina. Maa On Voimaa-albumiin päättyi Mattilä/Röyhkä-akselin hedelmällinen poreilu. Vuonna 2008 ylistys jatkuu. Kaksikon tuore kimppa-albumi on aikuisten miesten vakuuttava rokkijärkäle, joka ajattomana erektiopakettina lataa tunnelmaa peliin niin herkkänä kuin ärräpäisenä versiona. Kuunnelkaa Röyhkän tulkintaa, koska mies on ollut viimeksi näin liekeissä! Lyriikoissa on outoa voimaa ja tuttua Kaukoa mutta tulkinta aiheuttaa hurraa-huutoja. Entä sitten Riku Mattila, miehen kitara on puhuttelevan painava niin hiljaisessa kuin rajummassa puheessa. Soundeissa on ilmaa ja ajattomia tuulia, kiekon äänimaailma on rennon kotoinen mutta isännän ääni kuuluu.
 
Albumilla on vahva henki, Tom Waits väijyy kulman takana. Kiekon avaus -Helvetti-on Röyhkän uran kuningasviisuja. Tom Waits komppaa yhdessä Röyhkän ja Mattilan kanssa, akustinen tunnelmapommi on graniittia ja tekstissä on jyrkkyysastetta. Jäi Jäljet jatkaa akustista maalailua, toimii. Kaikki Menee Hyvin Kun Olet Nuori onnistuu tavoittamaan jotain tärkeää nuoruuden "me ei kuolla koskaan"-hengestä. Hotelli on niin Röyhkää mutta Mattilan mahtiote hallitsee. Romantiikka katoaa utuisen puhelaulun avulla suoraan hämärään Nick Cave-luentaan. Välitila paisuu suorastaan hypnoottiseksi jatkokertomukseksi, jossa pääpiru Röyhkä noituu kuulijan vastustamattomaan transsiin. Biisin itseään toistava säästeliäs muoto luottaa riisuttuun ilmaisuun ja Röyhkän happotripiltä maistuvaan tekstiin. Hämärää. 
 
 
Röyhkä ja Mattila ovat yhdessä enemmän. Varsinkin vapaammin hengittävä materiaali on suorastaan maagista. Perusvarmat Röyhkä-palatkin käsitellään menovedellä. Albumin fiilis tavoittaa jotain vanhaa, hieman uutta ja kipinöivän virkistävää nostetta. Yhdessä Herra Ylpön & Ihmisten albumin kanssa Röyhkä/Mattila antaa uskoa listamusiikin ulkopuoliselle elämälle. Poreilee, ja ylpeästi.