Sonata Arctica: The Ninth Hour
Kotimaiseen metallikenttään tiukasti ankkuroitunut Sonata Arctica julkaisee jo yhdeksännen studioalbuminsa. Yhtyeen vaiherikasta uraa voi pitää yhdenlaisena musiikillisena kasvutarinana: ensimmäisten levyjen kiihkeä teini on myöhemmillä vuosillaan aikuistunut, jonka ansioista ulosanti on tarkemmin mietittyä sekä monipuolisempaa. The Ninth Hour jatkaa yhtyeelle tutulla linjalla, mutta onko kypsästä aikuisesta nyt tullut tylsä ikäloppu?
Voimametalliryhmän edellinen täyspitkä Pariah’s Child sekoitti herkullisesti samaan pakettiin yhtyeen uran moninaiset elementit. Uusin julkaisu soi yksinkertaisemmalla otteella eikä edellislevyn eri puolille levittäytyvästä monipuolisuudesta ole tietoakaan. Simppeli lähestymistapa voisi olla tarkoituksellista, mutta tällä kertaa yhtyeeltä tuntuu ideat loppuneen kesken. The Ninth Hour on tylsä julkaisu, jolla bändi on kadottanut iskevyytensä täysin.
Kaiken uutukaisen tasosta kertoo se, että sen parhaimmistoon nousee bonuskappale Run To You, joka ei ole edes yhtyeen omaa käsialaa. Biisin tarttuvuus ja hyvä meininki edustavat kaikkea muuta kuin albumin muuten keskinkertainen anti. Vain muutama kappale tuntuu hyvältä kokonaisuudelta: Closer to an Animal sekä Fly, Navigate, Communicate edustavat julkaisun parempaa äärilaitaa ja myös ennakkoon tarjoiltu Life on pätevä kappale korneista sanoituksistaan huolimatta. Muuten huomio kiinnittyy irtonaisiin kohtiin: Fairytale revittelee alkupuolellaan kitaraa ja syntikkaa kuin Dream Theater konsanaan ja 'Till Death's Done Us Apart leikittelee näppärillä kosketinosuuksilla. Vastaavanlaisia kohtia löytyy pitkin levyä ja ne piristävät muuten ankeaa albumia, mutta kappalekokonaisuuksia ne eivät pelasta.
The Ninth Hour ei ole täysin kelvoton tekele, sillä keskinkertaisuudesta huolimatta sitä jaksaa kuunnella. Tähän vaikuttaa levyn erinomainen tuotantopuoli, jonka ansiosta yhtyeelle ominainen fiilis on vahvasti läsnä. Se ei kuitenkaan onnistu peittämään heikkoa sävellystyötä, josta puuttuu mielikuvitus ja tarttuvuus. Sonata Arctica on osoittanut pystyvänsä parempaankin. The Ninth Hour ei lukeudu yhtyeen onnistumisten joukkoon.
Voimametalliryhmän edellinen täyspitkä Pariah’s Child sekoitti herkullisesti samaan pakettiin yhtyeen uran moninaiset elementit. Uusin julkaisu soi yksinkertaisemmalla otteella eikä edellislevyn eri puolille levittäytyvästä monipuolisuudesta ole tietoakaan. Simppeli lähestymistapa voisi olla tarkoituksellista, mutta tällä kertaa yhtyeeltä tuntuu ideat loppuneen kesken. The Ninth Hour on tylsä julkaisu, jolla bändi on kadottanut iskevyytensä täysin.
Kaiken uutukaisen tasosta kertoo se, että sen parhaimmistoon nousee bonuskappale Run To You, joka ei ole edes yhtyeen omaa käsialaa. Biisin tarttuvuus ja hyvä meininki edustavat kaikkea muuta kuin albumin muuten keskinkertainen anti. Vain muutama kappale tuntuu hyvältä kokonaisuudelta: Closer to an Animal sekä Fly, Navigate, Communicate edustavat julkaisun parempaa äärilaitaa ja myös ennakkoon tarjoiltu Life on pätevä kappale korneista sanoituksistaan huolimatta. Muuten huomio kiinnittyy irtonaisiin kohtiin: Fairytale revittelee alkupuolellaan kitaraa ja syntikkaa kuin Dream Theater konsanaan ja 'Till Death's Done Us Apart leikittelee näppärillä kosketinosuuksilla. Vastaavanlaisia kohtia löytyy pitkin levyä ja ne piristävät muuten ankeaa albumia, mutta kappalekokonaisuuksia ne eivät pelasta.
The Ninth Hour ei ole täysin kelvoton tekele, sillä keskinkertaisuudesta huolimatta sitä jaksaa kuunnella. Tähän vaikuttaa levyn erinomainen tuotantopuoli, jonka ansiosta yhtyeelle ominainen fiilis on vahvasti läsnä. Se ei kuitenkaan onnistu peittämään heikkoa sävellystyötä, josta puuttuu mielikuvitus ja tarttuvuus. Sonata Arctica on osoittanut pystyvänsä parempaankin. The Ninth Hour ei lukeudu yhtyeen onnistumisten joukkoon.
Keskustelut (3 viestiä)
06.11.2016 klo 07.48 3
09.11.2016 klo 02.57 1
20.03.2017 klo 15.10