Warcraft: The Beginning
Ensi-ilta: | 10.06.2016 |
Genre: | Fantasia, Sota, Toiminta |
Ikäraja: | 12 |
Olen pelannut useimpia Warcrafteja, mutta en tarpeeksi. Ymmärsin hymyillä, kun "murlock" mölisi. Kun sekoileva äijä tehostepilvessä muutti muotoaan, hän näytti hetken Hearthstone-hahmolta, joka on demoni, mutta en osaa arvata, onko jokin voimakas olento vastuussa koko vihreästä valotehostejuonesta. En ymmärtänyt, miksi vakiohahmoni eli Hågan-tyyppinen nuori pappi on elokuvassa kokenut turhapurosoturi risuparralla ja silmäpusseilla, mutta löysin kyllä selityksen Wiki-sivulta. En väitä, etteikö kaikki olisi järkevää, jos olet superfani.
Örkkiherra Durotan saa pari minuuttia laatuaikaa vaimonsa kanssa, jotta örkit vaikuttaisivat sympaattisilta, ajattelevilta ja tuntevilta olennoilta valtavista käsistään ja hampaistaan huolimatta. Kiitos tästä. Voisin tutkia uskottavia fantasianaamoja lopun päivää, kuten Avatarin jälkeen tuumin. Tärkein naispuolinen ja periaatteessa ainoa ihmisten kanssa vuorovaikuttava örkki on "puoliörkki", eli pelkkä cosplayharrastaja, jonka syvällisin kohtaus alkaa toteamuksella, että ihminen takuulla tahtoo panna häntä. Mälsää. Huijausta. Manipulointia. Minulle hän ei ole tarpeeksi ruma. Ohjaajan mukaan hahmo selitetään kyllä, mutta ne kohtaukset leikattiin pois; muista ostaa DVD.
Olen nyt kuvaillut materiaalia, joka elävöittää tätä maailmaa. Ihmiset ja liittolaiset eli kääpiöt ja haltiat vain heitetään kankaalle. Jos Taru sormusten herrasta -trilogia antaisi pari kohtausta hobiteille ja hyppäisi saman tien Rivendelliin esitelläkseen kaiken muun kuten Aragornin ja Gandalfin, miten eläväiseltä maailma tuntuisi ja miten kiintoisilta hahmot?
Visuaalisen puolen johdosta Warcraft muistuttaa tapauksia Hobitti 1 ja Star Wars: Episodi I. Kehittyneet tehosteet antavat leffoille vahvan identiteetin, vaikka taidesuunnittelu on epätasaista. Ihmiset vaikuttavat seisovan vihreän kankaan edessä (jopa seisoessaan lavasteissa, koska valaistus on luonnotonta), mutta friikit ovat ennennäkemättömiä. Warcraftin näyttelijät kärsivät kankean ohjauksen ohella karismavajeesta, mutta ehkäpä uskon, että tämänkin saagan arvo on seuraavasta osasta kiinni. Nokkela tarina voi pelastaa ja tyhjäkäynti tuhota. Turhapurosoturista ei saa otetta, koska hänen persoonallisuutensa poukkoilee (hän on tasaisesti vain dorka), mutta jos aloin inhota täydellistä Bilboa eli Martin Freemania, toisenkinlainen ihme on mahdollinen.
Duncan Jonesin ohjaama Kuu on mainio kertomus yhdestä miehestä ja junaan sijoittuva Source Code toimii. Yli kymmenen tärkeän hahmon vetämä fantasiaspektaakkeli on erilainen haaste, eikä Jones paremmaksi pane kuin joku Brett Ratner pistäisi. Kolmen tunnin tarina on typistetty kahteen tuntiin. Jones kiirehtii eteenpäin, eikä hän osaa alleviivata terävästi, eikä opastaa isällisesti. Hän ei hallitse moitteetta fyysistä tilaa. Täten hän ei kykene sanallisesti eikä visuaalisesti maalaamaan eläväistä kuvaa perusasioista, kuten siitä, miksi örkkien etupartio on iso ongelma suurelle valtakunnalle. Mitä tiesit ja mitä tunsit Helmin syvänteen taistelun tai Braveheartin huipentumien aikana? "Jee, tässä lajityypissä pitääkin sotia"? Toivottavasti muutakin. Warcraftin "war" on dramaattinen kuin Muumion paluun huipennus, mikä on sääli, sillä uskon Jonesin yrittävän kovasti.
Joko psykiatrini lopetti lukemisen?
Katsoin pari viikkoa sitten Charlien enkelit värit käännettyinä, eli siten, että ihot olivat harmaansinisiä, hiukset valkoisia ja hampaat mustia. Tämä oli vastaus lukijoille, jotka epäilevät, ettei kriitikko arvosta korkealentoisia fantasioita yhtä paljon kuin he. Missä pirussa viipyvät Avatarin jatko-osat ja asialliset kopiot?!
Keskustelut (9 viestiä)
11.06.2016 klo 19.08 30
11.06.2016 klo 23.19 4
Nämä Peltosen arvostelut ovat kyllä ihan omaa luokkaansa. Iso kasa tekstiä ja loppujen lopuksi mitään järkevää ei sanota. Poliitikon ainesta kaverissa.
Todella osuvasti sanottu.
Peltosella tuntuu olevan jokin tarve erottua kriitikoiden massasta, mutta nämä yritykset alkaa olla jo aika kuluneita. Kokeile Peltonen tehdä joskus ihan normaali arvostelu, saatat yllättyä vastaanotosta. Äläkä anna meille nyt mitään "Mu-mutta.. tämä on minun normaalini" -soopaa.
Anteeksi, jos kuulostin vihamieliseltä. Sitä en halua olla.
11.06.2016 klo 23.32 15
12.06.2016 klo 11.00 8
Kaikesta huolimatta pidin leffasta, vaikka vähän hahmovetoisempi leffa olisi saattanut toimia paremmin. Eli leffa olisi keskittynyt kertomaan tarinan yhden hahmon näkökulmasta.
Tykkäsin myös siitä, että leffa ei yrittänyt laimentaa mitään osa-aluetta miellyttääkseen suurta yleisöä. Erityisesti taikuus oli todella miellyttävää katseltavaa. Kaikki oli aika pitkälti niin kuin se on peleissäkin. Vaikka tosin täytyy sanoa, että live action haltiat eivät näyttäneet ihan niin hyviltä kuin ne olisivat voineet näyttää, mutta niillä oli muutenkin todella pieni rooli leffassa, joka on hiukan harmi.
Positiivinen yllätys siis. Toivottavasti saadaan jatkoa. Leffa on tehnyt Kiinassa niin hyvän tuloksen, että ei luulisi ainakaan olevan rahasta kiinni.
12.06.2016 klo 20.56 6
13.06.2016 klo 12.06 11
Rekisteröitynyt 03.09.2007
15.06.2016 klo 03.20
Jokaisella taiteilijalla kuten Peltosellakin on oma tyylinsä.
Ja usein taiteesta on vaikeaa saada irti sitä varsinaista sanomaa. Monia tulkintoja kyllä usein löytyy.
17.06.2016 klo 02.54
Ei täysin vakuuta, mutta ei siltikään petä.
3/5
+ Taistelukohtaukset - Sisältö
+ Elokuvan ensinmäiset 60min. - Toiset 60min.
+ Gul'dan
17.06.2016 klo 12.04 3
Ihmetyttää nämä narisijat kommenteissa. Miksi yleensä edes tulette Peltosen juttuja lukemaan jos sylettää?
Zemit Jarille ja jatka ihmeessä hyvää työtä!
Ainiin, ideana pelimaailmaan pohjautuvat elokuvat pistää heikottamaan. Kenties eräs nimeltä mainitsematon ohjaaja on jättänyt jälkensä ja tästä syystä lokeiroin kaikki vastaavat elokuvat alimpaan kastiin. Näille pitäisi varmaan antaa joskus mahdollisuus kun panostavat aikalailla nykyään pelien sisältöön.