Cleaner
Ensi-ilta: | 18.01.2008 |
Genre: | Draama, Rikos, Trilleri |
Ikäraja: | 15 |
Cleanerin käsikirjoituksen hyvä puoli on kynäilijän perimmäinen halu sitoa erilaiset juonielementit tiiviisti yhteen luonnollisilla tavoilla. Huomio: en sanonut, että ensikertalainen Matthew Aldrich on tässä onnistunut. Samuel L. Jackson näyttelee Tom Carveria, entistä poliisia ja nykyistä rikospaikkasiivoojaa. Mikäli esimerkiksi Renny Harlinin The Covenantista 19:90 maksanut elokuvanörtti vapauttaa päästään painetta haulikolla, ei äidin tarvitse kuin soittaa Carverin firmalle, ja joku saapuu siivoamaan kellarin perusteellisesti ja hienotunteisesti. Eräänä päivänä Carver puunaa paksun, tahmaisen veriliman pois porhojen sohvasta ja lasisista shakkinappuloista, joita Renny kuvaa uneksien. Toisena päivänä mies käy talolla uudestaan. Tällöin Carver saa tietää, ettei talon emäntä (Eva Mendes) tiedä mitään mistään siivouksesta – tai edes rikoksesta.
Carver nuuskii asiaa hieman vanhasta tottumuksesta, mutta päättää pian lakaista asian maton alle inhimillisistä syistä, hänellä kun on valonarka menneisyys ja 14-vuotias tytär (symppis Keke Palmer). Asia ei kuitenkaan katoa uutisista, tai heidän ajatusmaailmastaan, joita siivoojamme ehti kiusata: emäntä tulee juttelemaan toimistolle ja entinen kollegakin (Ed Harris) koettaa tarjota olkapäätä. Kuten Carver ja arvoisa lukija jo arvasivat, murha on osa salaliittoa. Juonivyyhti on sen verran mieto, että käänteet ehditään käsitellä puolessatoista tunnissa dialogin keinoin ilman toimintakohtauksia. Yksikään käänne ei ole yllätys, eikä yksikään kohtaus ole jännittävä. Tiiviiseen tunnelmaan elokuva ei loppuhuipennusta lukuun ottamatta edes tähtää. Parasta elokuvassa ovat pienet asiat, etupäässä Carverin vilpittömän reilu suhtautuminen vaikka nyt tyttäreensä ja firmassaan työskentelevään ex-konnaan.
Jackson ja Harris lienevät Harlinin kavereita, sillä molemmat jaksavat vääntää naamoilleen ilmeen tai kaksi enemmän kuin yleensä itseään huonommissa elokuvissa. Näyttelijäntyö on moitteetonta, mutta Harlin itse pitkälti tyrii muutamat lupaavat kohtaukset olemalla hätäinen: tunneside hahmojen ja katsojan välillä ei sekunneissa synny, ja Harlinin muusta tuotannosta poiketen Cleaner ehdottomasti tahtoo tämän siteen muodostaa. Kolikon kääntöpuoli on se, että lyhyenläntä leffa pysyy liukkaasti liikkeessä. Samuel L. Jackson siivoamassa sitkeää ketsuppia ilman kummoisempaa pasta-ateriaa ei oletuksena ole niitä kiinnostavimpia aiheita, mutta kyllä Harlin kameran käytöllä ja sulavilla siirtymillä jotain arvoa tälle antaa.
Tylsäksi käy filmi kuitenkin ennen loppua. Katsojan trillerinnälkä saa olla suunnaton, ennen kuin tästä tarinasta on edes alkupaloiksi. Hyvä näyttelijäntyö ei myöskään tarkoita sitä, että hahmot olisivat mielenkiintoisia: selkeimpänä onttoutena Carverin suhdetta makaaberiin ammattiinsa ei käsitellä kuin pintapuolisesti. Jopa ilmiselvät mahdollisuudet mustaan huumoriin jätetään käyttämättä, mitä nyt joku sanoo alussa että hyi. Koko siivousteema on herttaisen yhdentekevä. Kuurauskeikka laittaa rutiininomaiset tapahtumat liikkeelle, mutta tämän jälkeen on aivan sama, onko Jacksonin hahmo suutari vai metsuri.
Keskustelut (3 viestiä)
Rekisteröitynyt 10.04.2007
20.01.2008 klo 11.06
Rekisteröitynyt 14.04.2007
20.01.2008 klo 19.57
Rekisteröitynyt 22.01.2008
22.01.2008 klo 11.19