Kovin montaa kukkoilevaa rokkibändiä ei Suomen kokoiseen maahan mahdu Hanoi Rocksin lisäksi. Mind of Dollin Low Life Heroes -albumin mukana tulevan saatekirjelmän uhoavan äänensävyn perusteella Andyn, Miken ynnä muiden on syytä varautua uhkaavaan kilpailutilanteeseen. Visa, Sakke, Päivinen ja Öre puskevat sen verran tiukkaa rockia ilmoille, että vanhuksilta alkavat leekot tutista suusta pihalle.

Koska vertailu ja mielleyhtymät ovat ystäviämme, tahdon ehdottomasti mainita, että Mind of Doll kuulostaa noin pähkinänkuoressa Hanoin, Velvet Revolverin ja Hellacoptersin sekasikiöjälkeläiseltä. Bändin live-esityksiä on kehuttu järjestään mielettömän energisiksi, mistä voi havaita jonkinlaista ideaa näin albuminkin välityksellä. Mitenkään eläimelliseksi ei levyn tunnelmaa kuitenkaan voi luonnehtia. Tietynlainen rehellisyys meiningistä kuitenkin kajastaa, mikä on ilman muuta tärkeää tämän tyyppisessä rehentelyrokissa, ellei halua leimautua armotta naurettavaksi pelleksi. Toisaalta kotimaiseen harmaaseen kulttuuriimme värikäs glam-tyyli ei oikein tahdo istua, mikä lieneekin Mind of Dollin isoin kompastuskivi ainakin näin kotimaan kamaralla. Harmaaksi kiveksi saattaa osoittautua myös suhteellisen pieni levy-yhtiö (Tuhma Records), jonka budjetilla ei välttämättä lähdetä ainakaan ihan yhdeltä istumalta ulkomaita valtaamaan, vaikka siihen bändiltä rahkeita saattaisi löytyäkin.

Low Life Heroes on varsin vaikuttava debyyttilevy, mutta se ei kuitenkaan räjäytä pankkia. Soundeiltaan se on sopivan härski ja räkäinen - levyn päättävässä, sinänsä ihan nätissä Lovers -kappaleessa ehkä jopa turhankin tunkkainen. Mind of Dollin tyylisen musiikin kulta-aika taisi hurahtaa ohi jo parikymmentä vuotta sitten, mutta löytyyhän noita kyseisen genren faneja vielä roppa kaupalla ympäri maailmaa. Toivotan bändille menestystä matkallaan!