The Ridiculous 6
Ensi-ilta: | 11.12.2015 |
Genre: | Komedia, Western |
Ikäraja: | Ei tiedossa |
Sandler kenties kuvittelee olevansa "straight man", eli komedian todellisuuteen ankkuroiva suhteellisen hillitty heppu. Ei tuo perustemppu näin toimi. Päähenkilö on monotoninen ja iloton supersankari, joka tuo elokuvaan satunnaisia intiaanivoimia ja ninjaliikkeitä, eikä ensimmäistäkään puhuttelevaa kulmakarvan liikahdusta. Näyttelijä Sandler on ketjun heikoin lenkki, mutta hyvät puolet lienevät tuottaja Sandlerin ansiota. Isot persoonallisuudet ja laatunäyttelijät työskentelevät mielellään hänen kanssaan, joten köyhimmätkin repliikit lausuu velikulta.
Terry Crews, Rob Schneider ja kymmenkunta kollegaa ovat luotuja sketsimäiseen hilpatihippaan. Steve Buscemi ja John Turturro käyvät jälleen kääntymässä. Nick Nolte veljesten isänä tuo tuulahduksen sitä toden tuntua. Twilightin posliinisusi Taylor Lautner tekee uransa parhaan suorituksen latvasta lahona heinäkenkänä, joka hihittelee häiriintyneesti niin hirttoköydessä kuin eläimeen sekaantuessaankin. Nuorten aikuisten puunaamasaagojen muillekin tähdille tekisi hyvää nolata itsensä näin täydellisesti.
Ei ole helppoa eritellä kohtauksia, joiden vuoksi katson Sandlerin elokuvia. Provokaatiot jäävät mieleen, mutta useimmat niistä eivät vaikuta myönteisesti elinikäennusteeseeni. Oli elämyksellistä tuntea sääliä "vapaaehtoisesti yksisilmäisiä" maantierosvoja kohtaan, mutta: käytä mielikuvitusta. Hyvää elokuvassa on porukan piirroshahmomaisuus ja se, että kuvauksissa selvästi oli hauskaa. Kun veljekset puolivälissä lauleskelivat nuotiolla, mieleeni muistui Lumikin "The Silly Song". Jos kantava idea hahmossa on se, että hän osaa soittaa pianoa peniksellään, hän on vastaava vitsi kuin Nuhanenä tai Jörö, joten mikseipä hän laulaisi, että näin on näreet.
Olen suopeampi Sandlerin tunnelmia kohtaan kuin monet, joten laulu oli vähällä tehdä minut sokeaksi sellaisten vitsien kuin "intiaanin nimi on Ei-pidä-rintsikoita" kamaluudelle. Mutta eikös laulua vain seuraakin leffan irrallisin sketsi, jossa keksitään pesäpallo. Puhdas ajanhukka pilaa hengailufiilikset. Olennainen sisältö on episodimaista ryöstelyä ja yhä uusien hahmojen esittelyä. Ehkä komediasarja olisi ollut oivempi idea, sillä joskus se on hellyyttävää, kun tunnusbiisi ilmoittaa "se oli siinä" ja "taas mentiin" 22 minuutin välein.
Tanssii susien kanssa toi Ridiculous 6:n kuvaajalle Oscarin. Tositarina. Ei tämä nuhainen tv-tuotanto ole. 40 miljoonan dollarin Miljoona tapaa kuolla lännessä floppasi, joten Netflix sijoitti 60 miljoonaa tähän. Se on kulttuuriteko. Tilasin kuukauden Jessica Jonesin vuoksi, joten Sandlerin uutuus on kaupanpäällinen tyyliin karvanopat, kuten terveellisintä on. Lurppa-koiran vähemmän karismaattiseksi kopioksi taantunut Sandler voisi jäädä eläkkeelle itse, mutta pidän junttilan muista toopeista enemmän kuin nihkeistä, narsistisista sarkasmikoomikoista.
Keskustelut (3 viestiä)
Rekisteröitynyt 26.09.2007
13.12.2015 klo 18.47 2
Ihan ok raina tämä oli, Sandlerin hahmo oli todellakin surkein, eikä juuri jaksanut kauheasti naurattaa. Oli tämä miljoona kertaa parempi kuin se toinen länkkärikomedia mikä tässä arvostelussa mainittiin.
16.12.2015 klo 20.18 2
18.12.2015 klo 00.34
!SPOILER ALERT!
Ihmettelin Inkkari-Santun voimia, tulivat esille vain silloin tällöin. Hahmossa oli paljon potentiaalia, joka hukattiin kenties sillä, ettei hahmolle kirjoitettu tarpeeksi tavaraa. Ja (onneksi) unohdettiin samaan roskakoriin kuin Sandlerin muut sankarihahmot.