It Follows on kehutuin uusi kauhujännäri, jonka voit halloweenina valita. "Se", joka "seuraa", on seksuaaliteitse tarttuva kummitus. Se löntystää hitaasti uhria kohti. Jos uhri jotakuta kuksii, kummitus vaihtaa kohdetta. Matelevatkin takaa-ajot voivat olla jännittäviä. Itsevarman hidastempoinen rytmi ja harkiten viritetty - jopa yliajateltu - äänimaailma luovat melankolisia tunnelmia, jotka kehittyvät painostaviksi. Ei päähenkilö Jay valmiiksi masentunut ole, mutta tyylikeinot varmistavat, ettei hänen ja tuoreen poikaystävän suhde saturomanssilta haiskahda. Pikapano auton takapenkillä hiljaisena yönä olisi pieni aistikas elämys arjen keskellä - ellei yhdyntä olisi saatanallinen teko kaikissa kauhuelokuvissa.

Seksuaaliteitse tarttuva kummitus on hieno vertauskuva ihan mistä tahansa. Jouduitko raiskatuksi? Saitko rentulta tippurin? Luovuitko neitsyydestä liian aikaisin? Nyt muisto tapahtuneesta vainoaa sinua yöt ja päivät. Perusideasta saisi aikaan elokuvasarjan: on lukemattomia tapoja reagoida tilanteeseen väärin. Moraalinen ihminen ei panisi oudosti käyttäytyvää puolituttua, mutta joku saattaa tuikata häntäkin väkisin. Tartunnan saaneen on turha haaveilla hääyöstä silkkilakanoilla, ellei hän ensin anna (aavetta) jollekin toiselle ja täten tuhoa viattomuutensa rippeitä. Sarjan seitsemäs, avaruuteen sijoittuva osa voisi kertoa yhteisöstä, jossa kaikki panevat kaikkia, koska jokainen on luvannut vuorollaan paeta kummitusta - mutta sitten mustasukkaisuus nostaa päätään! Tms.

Ideassa on syvyyttä, mutta elokuva on yksinkertainen. Aave muuttaa muotoaan, joten pureksimme kynsiä, jos joku kävelee Jayn takana. Aave on kusipää, joten ahtaissa yksityistilaisuuksissa se näyttää irvokkaalta. Aave on muille näkymätön, mutta ei aineeton, joten pian Jayn ystävät uskovat uhkaan. Tämä Scooby-Doo-jengi pötkii pakoon. "Se seuraa". Siinä ovat pääpiirteet. Jaylla on eroottista ja romanttista historiaa kahden kaverin kanssa, mutta asiaa sivuavat repliikit voi laskea sormilla. Siitä elokuva huolehtii, ettei seksuaalisuus-teema unohdu.

Äänimaailma vie katsojaa kuin pässiä narussa. Pauhu käskee jännittää, vaikka böö-hetki olisi huijausta, ja erinäisten siirtymävaiheiden aikana kuullaan mm. eksentristä elektronista musiikkia, koska "leffa on omaperäinen". Möykkä on pääasiassa onnistunutta, mutta liika voi olla liikaa. Jos löntystävä kummitus rikkoo laiskasti ikkunan ja menee taloon, sydämenlyönnit hiljaisuudessa voivat tehdä tilanteesta uhkaavan, mutta millä lie rummuilla luodut "sydämenlyönnit" ja siritys ja shokkijyrähdys tekivät minusta tarkkailijan, joka tiedosti miten simppeli kohtaus olisi ilman ääniä.

Hahmot katsovat mustavalkoisia elokuvia, mikä lienee silmänisku: isomummon ajan kömpelöt kauhut on mahdollista modernisoida. Ovathan ne. Pari herkullisesti ajoitettua hetkeä jäävät mieleen, jos muu ei. Väitän, että maisemia on osoitettu kameralla nätin valon aikaan parissa muussakin filmissä. It Follows voisi kertoa vahvan tarinan, jos se panostaisi enemmän Jayn ja miespuolisten kavereiden suhteisiin. Haluista, haaveista ja traumoista saadaan vihiä, mutta ei tämä traaginen romanssi ole, eikä liioin eroottinen jännäri, mainitakseni kaksi kiehtovaa vaihtoehtoa. It Follows on periaatteessa puukkohippaleffa (tyyliin Friday the 13th), joka panostaa mauttomien murhien sijasta hitaaseen taidehomoiluun.