"En ole koskaan rakastanut tyttöä... niin kuin sinua." Vaikka elokuva vaikuttaisi kertovan nuorten tyttöjen heräävistä homoseksuaalisista tuntemuksista, toki se ehtii kertoa muustakin. Yliluonnollinen mysteeri epäilemättä laajentaa tarinaa. Ehkä totuus paljastuu, kun tytöt vihdoin vierailevat isossa, tanakassa tornissa, joka pelottaa heitä. Öh.

Studio Ghiblin Marnie - tyttö ikkunassa voi olla varsin viihdyttävä tulkitsevalle katsojalle. Taidetta yleensä saa pohtia, mutta tässä tapauksessa tulkinnat voivat muuttua niin hervottomiksi, että pinnallisimman eli pulliaisille suunnatun tason löytäminen jää haasteista suurimmaksi. Paras arvaukseni on se, että hitaan ja runollisen kerronnan on tarkoitus herättää valikoituja ajatuksia, mutta tekijät eivät ota vastuuta muusta.

Lähdetään siitä, että tämä on piirroselokuvataiteen uusin kuolinkorahdus. Ghibli ei tähän tietoon tee enempää elokuvia. Masentunut tyttö Anna ei tunne kuuluvansa joukkoon. Hän on lahjakas piirtäjä, mutta hösöttävät pennut vievät asiasta kiinnostuneen aikuisen huomion. Lahjakas on leffakin tutulla tavalla: yksityiskohtaiset taustat paikkaavat hahmoanimaation puutteita. Ehdin tuumata, että vertauskuva olisi ilmeinen, jos Anna olisi ainoa piirroshahmo ja iloiset ihmiset olisivat muovista tietokoneanimaatiota. Piirtelyteema kuitenkin unohtuu.

Kun Anna lähetetään maalle, hän kiinnostuu kartanosta rannalla. Hän ei itsekään tiedä, miksi se häneen vetoaa. Joku näkyy ikkunassa. On tarpeen huomauttaa, että lähinnä nimi ja ääninäyttelijä tekevät Annasta tytön. Hän on lyhythiuksinen, neutraalisti pukeutuva animehahmo ja tarkoituksella ilmeetön. Ikkunan tyttö Marnie sen sijaan on Candy Candy -tyyppinen rusetilla koristeltu sinisilmäinen pöhötukkablondi. Hänestä tehdään maaginen kajastavan kuunvalon kaltaisilla tempuilla. Anna on 12-vuotias, mutta jos hänen nimensä olisi Timo, se olisi standardienmukainen mielipide, että elokuva on viattoman romanttinen. Marnie lumoaa Annan.

Annasta voi tehdä myös saman tulkinnan kuin erään toisen Annan siskosta Elsasta ja monesta muusta animaatiohahmosta. Se vertauskuva, että oman tien löytäminen on vaikeaa itse kullekin, kärjistyy kärkevästä taidemuodosta johtuen niin, että hahmo vaikuttaa autistiselta. Anna on vaivalloinen muiden kuin Marnien seurassa. Uskoisitko eristäytyvää nörttiä, jos hän väittäisi halailleensa kaunotarta veneretkellä auringon laskiessa, vai pohtisitko, onko piruparka eksynyt fantasioihinsa lopullisesti? Mitä sanoo loppuratkaisu? Onko Anna autistinen, masentunut, mielisairas ja/tai lesbo? Elokuva selittää kohtalaisen mutkikkaan taustatarinan kohtalaisen selkeästi. En väitä, ettei lopetuksessa ole tunnetta, sillä sitä toteutuksessa on tasaisesti. Huipennus ei kuitenkaan huipentanut niitä tarinoita, joita arvelin seuraavani.

Hyvä uutinen on se, ettei lopetus jätä motivoitunutta tulkitsijaa kylmäksi. Olisin nauranut ääneen, jos olisin ollut yksin. Koetin järkeillä, että aivopieruni ovat vain yksi mahdollinen reaktio tarinaan, mutta sitten muistin, että eräs aiempi Ghibli-animaatio käsitteli selkeästi samaa "eksoottista" teemaa, jonka tästä leffasta löysin. Yksi kirjoittajistakin on sama, joten mitä hittoa?

Riippumatta tulkinnoista, Marnie on aikuisten animaatio jo hitaan temponsa vuoksi. Ghibli ei ole lastenelokuvaa tehnyt sitten tämän elokuvan ohjaajan esikoisen Kätkijöiden. Kärsivällinen, hyvää makua arvostava, omaksi onnekseen naiivi kakara saattaa toki olla sellainen fiktiivinen henkilö, jolle Marnie on trailerin lupaama ystävyydestä kertova mestariteos.