Sicario
Ensi-ilta: | 18.09.2015 |
Genre: | Rikos, Trilleri |
Ikäraja: | 16 |
Kuvissa ei ole vikaa. Emily Bluntin johtamat agentit koettavat pelastaa panttivangit Yhdysvaltain maaperällä. Tiimi törmää naapurivaltion huumelordien pahuuteen. Kuvaus on kiihkeää. Anteeksipyytelemättömän mahtipontinen äänimaailma auttaa tunnelmia kärjistymään kutakuinkin niin väkeviksi, kuin on mahdollista tässä vaiheessa, kun emme tunne ketään. Bluntin hahmo ravistelee järkytyksen yltään. Tiukka mimmi on ammattilainen, joten emme ihmettele, miksi hänet värvätään huumeiden vastaiseen sotaan.
Pian ihmettelemme. Naiselle ei selitetä mitään. Hänen käsketään roikkua mukana tai olla roikkumatta. Hän saa lypsää jokaista tiedonmurua. Hän turhautuu. Katsoja turhautuu. Puolivälin jälkeen tilanne selitetään ohimennen. Jos päähenkilö olisi päätellyt syyn puoli tuntia aiemmin, meillä olisi pieni syy pitää häntä päähenkilönä.
Josh Brolin näyttelee virnistelevää miestä, jolla on lipposet. Hän ei kerro mitään, hehe! Benicio Del Toro näyttelee mystistä mököttäjää, joka ei kerro nimeäänkään. Mikäpä tässä. Lallalaa. Ihastellaan ohjaajan otteita. Kun aurinko laskee, on uljasta laittaa eteen sotilaita, jotka pelkistyvät silueteiksi ikään kuin hahmot olisivat pahvia. Käydään läpi ilmeiset ajatukset huumesodasta. Katsotaan kelloa. Ryhdytään luoviksi. Päähenkilö haluaa tupakan ja toisenkin... Ja nyt kaljaa? Ehkä leffa haluaa esittää elämän turhauttavana ja jekuttaa meidät samaistumaan reppanoihin, jotka tarvitsevat yhä vahvempia aineita? Juu. Jep. Vieraan kulttuurin byrokratiassa vaikuttaisi olevan vikaa tämän epäuskottavan vihjailusotkun mukaan. Käsikirjoitus on niin kamala, että se saa todennäköisesti Oscar-ehdokkuuden.
Sivujuonessa kalju meksikolainen tahtoo syödä munia ja pelata palloa poikansa kanssa. Jos hän liittyy jotenkin johonkin muuhunkin, arvostelun ensimmäinen kappale ei välttämättä ollut ajanhukkaa. Päälyylistä tiedämme sen, että hän on eronnut ja miestä hän voisi kokeilla. Hän on hämmentyneisyyden ruumiillistuma. Elokuva esittää, että Yhdysvaltain maailmanpoliisipuuhat ovat mielivaltaista höpönlöpöä, mutta se jätetään mielipidekysymykseksi, miten soveliasta on taistella tulella tulta vastaan, joten hämmenny halutessasi Bluntin tahtiin.
Loppupuolella leffa muuttuu sosiopaattitestiksi. Lakia kunnioittava päähenkilö ei ole tahallaan passiivinen. Tykkäämmekö enemmän hänestä, vai aktivoituvasta sivuhahmosta? Sivunaama on karismaattinen yrittämättäkin. Hän on yliluonnollinen eli tosi cool ampuja tyyliin Lucky Luke. Hän taistelee tulella tulta vastaan. Hän on moraaliton hirviö - mutta jos seinälläsi on Scarface-juliste...
Kuvasto on A-luokkaa. Suoraviivainen toimintaelokuva saisi enemmän anteeksi. Toimintaa on mukana, mutta Sicario on pohjavireeltään jännäri, joka pyytää paitsi jännittämään hahmojen puolesta, myös aistimaan jännitteet hahmojen välillä. En jännittänyt, en aistinut. Näyttelijöissä ei ole vikaa. Keskeisimmät eivät tarvitse paljoa tehdäkseen vaikutuksen, eivätkä he paljoa saa. Jos olen matkalla hahmon kanssa, tunnit muuttuvat minuuteiksi. Tässä tapauksessa analysoin jokaista käännettä ja tyylivalintaa monelta kantilta ja tunsin, että olisin ehtinyt myös täyttää sanaristikon. Kylmä, kuolettavan tylsä elokuva tekee katsojasta ulkopuolisen tarkkailijan.
Keskustelut (6 viestiä)
17.09.2015 klo 18.14 5
"Huumesodasta kertova Sicario on vuoden parhaita elokuvia"
* * * * ½ - Dome.fi
17.09.2015 klo 18.56 1
Ei yllätä ollenkaan se, että (muidenkin) negatiivinen kritiikki kohdistuu pääasiassa kässäriin; tekijäporukkaa katsellessa ensikertalainen Sheridan erottuu aika selvänä potentiaalisena pullonkaulana.
Rekisteröitynyt 03.08.2011
17.09.2015 klo 20.06 4
Taidanpa Peltosen arvostelusta huolimatta katsoa tämän..
"Huumesodasta kertova Sicario on vuoden parhaita elokuvia"
* * * * ½ - Dome.fi
Olen huomannut, että noin yhdeksän kertaa kymmenestä Peltosen löpinät löydän hyvinkin läheisiksi omien mielipiteiteni kanssa verrattuna Domen höpöhöpö -arvosteluihin. Ihmettelen miksi Peltosta usein pidetään jotenkin erityisen taidehomona, monet suurta suitsutusta saaneet elokuvat kuitenkin ammutaan alas, mutta tämä unohtuu pikku-Petterin suosimien ripulilörsseleiden saadessa alle viisi tähteä. Domen arvosteluista pysyn kaukana, kun kerran kuukaudessa arvioidaan joku helposti pilkattava pläjäys kansalle ja aina välillä heitetään jollekin ylistetylle "taide-elämykselle" se 4-5 tähteä.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
17.09.2015 klo 21.26 1
Kuten sanoin toisen muodollisesti pätevän trillerin arvostelussa, minä olen Shania Twain -kriitikko. Onko leffa fiksu? Onko leffa komea? Se ei tee suurta vaikutusta, jos kosketus puuttuu.
http://www.youtube.com/watch?v=mqFLXayD6e8
Annoin hyvät pisteet Oliver Stonen Raakalaisille, vaikka pidin loppuratkaisua idioottimaisena. Sillä huumeleffalla on "kosketus": on tunnetta, on energiaa.
Vaikka ymmärränkin, mikseivät kaikki pidä Raakalaisista, se on mysteeri, miten joku voi arvostaa Benicio Del Toron Sicario-suoritusta, jos hän on nähnyt mihin mies kykenee sellaisissa elokuvissa kuin Raakalaiset, jotka antavat näyttelijöille tulkittaviksi ihan oikeat hahmot.
21.09.2015 klo 16.45 3
21.09.2015 klo 17.02 2
Onkohan tämä taas näitä feministileffoja jossa ylväs nais-kommando pistää tulta munille ja kun-fu taidoillaan jättää Bruce Leenkin varjoon samalla, kun hänen käskytettävät alemman sotilasarvon omaavat miehet vaikuttavat typerryttäviltä kuolaavilta idiooteilta, jotka kelpaavat lähinnä tykinruoaksi sillä välin kuin jumalattaren armottoman tarkka liipasinsormi tekee headshoteilla kaksilahkeisista aksentilla amerikkaa puhuvista pahiksista selvää?
Ei.