Ollaan vapaita
Ensi-ilta: | 07.08.2015 |
Genre: | Draama, Komedia, Musikaali |
Ikäraja: | 12 |
Kolmekymppinen Selja viettää rentoa kaupunkilaiselämää kimppakämpässä. Äitiys pakottaa aikuistumaan, mutta jekkupa on se, että Selja synnytti jo teininä. Adoptoitavaksi annettu poika ilmestyy ovelle 16-vuotiaana. Sukupolvien rajat hämärtyvät varsinkin, kun äidin ja pojan väliin sijoittuu Seljan parikymppinen kämppäkaveri, jolla on myöhemmin sutinaa pojan kanssa. Seljan äidilliset vaistot heräävät - mutta ehkä kyse onkin siitä, että hän tahtoo jatkaa nuorukaisten kanssa hengailua, eikä muuttaa korpeen konservatiivisen sulhasehdokkaan kanssa? Selja ja välitäti ovat hillittyjä citykotkottajia. Kämpässä majailee myös aggressiivinen punavihermädättäjämunamies, joten hippikommunistien aatteet on vähintäänkin mainittu. Kaarti on tuuliajolla puolitoista tuntia. Sitten leffa tempaisee tyhjästä yhteisöllisen sanoman.
Musikaalissa jo se voi olla mieletön mahtihuipentuma, kun joku kävelee. Kelpo esimerkki on Hairsprayn aloituskohtaus (katso se YouTubessa). Harkittujen kuvakulmien ja leikkausten avulla päähenkilön säkenöintiä seurataan niin rytmikkäästi, että sanoma tulisi selväksi ilman ääniäkin. Muistan eläväisemmin tilanteen, jossa kohtauksen näin (2007), kuin mitään tästä tuoreesta teoksesta.
Ollaan vapaita koettaa olla nimensä veroinen elämän ylistys esimerkiksi kun Selja, poika ja välitäti käppäilevät keikalle. Nyt poika pääsee baanalle, nyt lauletaan. Kameramies on pätevä Ere Kokkosen tuotantoihin nähden, mutta draama, eli päähenkilöiden reaktiot hukkuvat toiminnan, eli musikaalinumeroiden ja yhden onnettoman sekavan kohellussession aikana. Hahmoja kuvataan liian kaukaa. Pitkä otos on onnistuessaan mestarin merkki, koska on todennäköisempää, että kameramies muuttuu ulkopuoliseksi seuraajaksi, kuten tässä tapauksessa käy.
Musikaalien ja montaasien eroa ei ole sisäistetty. Tämä on erityisen kiusallista kohtauksessa, jossa poika ja välitäti esiintyvät yleisölle. Biisi on leffan paras, mutta se ei kerro tarinaa. Se soi luotettavasti alusta loppuun, vaikka laulu ja kitaran rämpytys unohtuvat hahmoilta. Yleisö taputtaa sankareille, jotka hyppivät maisemissa ja aukoivat välillä suuta studiossa tuotetun biisin soidessa radiossa? Pojan tulevaisuudensuunnitelmista puhutaan, mutta ei hän muusikon urasta haaveile, hän on sellainen huvikseen. Pojan ja tädin suhde on ensisijaisesti vitsi. Kohtaus on ok musiikkivideona. Ohjaaja on satuillut, ettei tämä mikään musikaali olekaan, vaan musiikkielokuva... Häh? Siksikö lyriikoista tarttui tajuntaani tasan kolme sanaa?
Äänisuunnittelun pienet ongelmat tukevat muita ongelmia. Voisin nimetä parikin klassikkomusikaalia, joissa laulu kuulostaa tulevan nauhalta kuten tässä teoksessa. Hoilotus saattaa ajaa asiansa, mutta kulmakarva nousee, kun se ei tule leipälävistä, joka liikkuu (jos liikkuu). Kuvan ja äänen on tanssittava samaan tahtiin varsinkin kun tilanne on tämä. Ohjaajan ei tarvitse olla Kubrick; Hairspray on ammattityötä Tuttisoturin ohjaajalta. Musikaali on lajityyppi, jossa pyritään vakuuttamaan, että ylitseampuva hörhöily on todellisuutta vetoavampi asioiden tila. On ensisijaisen tärkeää, että leffa vaikuttaa tietävän, mitä se on tekemässä.
Pyllyyn sattui. Näyttelijät ovat rentoja, vakavia ynnä mukavia tarpeen mukaan ja ohjaajankin kannattanee yrittää samaa uudestaan, mutta vietin koko leffan miettien, miten paljon parempi tämä voisi olla. Tapaan pierrä lämpimikseni parannusehdotuksia käsikirjoitukseen. Tässä tapauksessa tahdoin liikutella kameraa hieman vasemmalle ja leikata erilailla ja niin edelleen. Ihan vain tiedoksi. En minä mitään osaa.
Keskustelut (6 viestiä)
09.08.2015 klo 10.00 4
09.08.2015 klo 11.44 9
Taideteollisesta valmistunut, nuori, vihervasemmiston suuntaan rajusti kallistunut elokuvantekijä on päässyt jälleen ohjaamaan elokuvan. Elokuva on sisällöltään ontto ja persoonaton, johtuen kyseisen ohjaajan koulutuksesta, jossa opiskelijat ahdetaan samaan muottiin kumivasaralla hakkaamalla ja heistä koulitaan kaulimella kilttejä, kuuliaisia liukuhihnatyöntekijöitä. Alaan ja varsinkin sen opiskeluun nähden hyvin pakollinen "punavihreässä kuplassa" eläminen taas täyttää elokuvan idealismilla, joka näyttäytyy kuplan ulkopuolisille, rationaalisille ihmisille lähinnä lapsellisuutena ja naiviutena.
Elokuva on ulkoisilta ominaisuuksiltaan miellyttävä, onhan elokuvan ohjaaja (kuten myös kaikki muut työryhmän jäsenet) koulutettu lähinnä tekemään näyttäviä siiderimainoksia halvalla ja nopeasti. Jokainen kohtaus onkin täynnä seksikkäitä valaistuskokonaisuuksia, upeita kamera-ajoja sekä muuta ADHD-nystyröitä kutittelevaa kameran heiluttelua. Valitettavasti näillä kikoilla ei ole mitään tekemistä elokuvallisen ilmaisun kanssa, sillä niiden takana ei ole mitään motiivia. Ihmiset juoksevat kadulla, steadicam seuraa heitä, kuva on hidastettu, auringonsäteet hierovat heidän kasvojaan kuin löysä penis aamutuimaan... ai miksi? No koska se näyttää siistiltä!
Käsikirjoituksesta on hiottu pois kaikki omaperäisyys, persoonallisuus ja yllätyksellisyys itsesensuurin muodossa jo siinä vaiheessa, kun käsikirjoittaja ensimmäistä kertaa sai idean kyseiseen elokuvaan. Tämä linja sopi sekä tuottajille, että ohjaajalle enemmän kuin hyvin, sillä olisihan se sääli, jos olematon urakehitys pysähtyisi sen vuoksi, että tekisi vahingossa kerrankin jotain merkittävää ja mieleenjäävää. Näin saadaan myös rahoittajille hyvä fiilis, sillä tällaisella suomalaisella elokuvalla on jopa 2 prosentin todennäköisyys päästä ainakin nollatulokseen.
Jos tämä elokuva olisi elintarvike, se kuuluisi epäilemättä Pirkka-tuoteperheeseen. Ei sitä kukaan rakasta tai edes muista parin tunnin päästä sen nauttimisesta, mutta ei se kyllä erityisemmin vitutakaan - korkeintaan iskee pienimuotoinen turhautuminen puolivälissä. Eli sellainen mukava 2-2,5/5 tähteä, ei mikään paska pohjanoteeraus, muttei myöskään millään tavalla onnistunut. Huh, selvisimme ja eikun uusi hakemus sisään Elokuvasäätiöön!
09.08.2015 klo 14.38 1
Moderaattori
Rekisteröitynyt 10.04.2007
10.08.2015 klo 14.45
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
10.08.2015 klo 16.19 1
Onko Pixelistä tulossa "Sandler on höpsö velikulta 6/5" tai puolen tähden tyrmäävää arvostelua?
Jompi kumpi on tulossa, onhan leffa peliaiheinen, kunhan ehdin kuolevaisille suunnattuun näytökseen.
11.08.2015 klo 08.29
Kirjoita kommentti