Uskoakseni Paavo Pesusienen aikuiset fanit myöntävät olevansa pilviveikkoja useammin kuin Tedin ja Seth Rogenin ystävät. Vaikken huumeista mitään tehdä, monien hulluttelujen jälkeen tahdon vilauttaa peukkutsemppiä heillekin, jotka tarvitsivat aineita nauttiakseen. Paavo Pesusieni kuivalla maalla (The SpongeBob Movie: Sponge Out of Water) herätti veljellisiä tunteita vain urpoilua tuntitolkulla sietäviä juoppokuskeja kohtaan. Leffa on jymyhitti, koska on jännää, että Paavon tiimi astuu todellisuuteen supersankareina. Se on loppuhuipennus. Se nähtiin jo trailerissa. Kuvagalleriat esittelevät pelkästään sitä. Siihen on käytetty 95% budjetista. Matka on usein määränpäätä tärkeämpi. Kuulostaako se matkalta, että animaatiomäntit törmäilevät tunnin, koska heidän hampurilaisreseptinsä haihtui ilmaan? Hampurilaisen metsästys on erään kannabiskomedian nimi, joten ehkä kuulostaa.

Antonio Banderas näyttelee merirosvoa. Miten hän voi ajautua konfliktiin piirrettyjen merenelävien kanssa? Emmätiiä. Taidanpa imaista sauhut. Uuh, jees. Hi hi... Heh heh! HAH HAH! Banderas voisi löytää tämän käsikirjoituksen, jota yritän rustata, ja kirjoittaa siihen, mitä itse haluaa. Yksi sivu tipahtaa mereen, joten sitten kun Paavo tajuaa missä mennään, hän tietenkin... Ei hitto. Pää lyö tyhjää. Taidanpa tempaista puoli pulloa viskiä. Oi-jooh! Puolen tunnin aikamatkustusjuoni esittelee maagisen sillin ja näin pomon tilaama huipennus mahdollistuu. Heureka! Taidanpa juosta korttelin ympäri alasti. Hulu-lulu-lulu!

Kirjoittajien aiempia töitä ovat mm. Kung Fu Pandat ja Alvinin ja pikkuoravien jatko-osat. He ovat "rentoja". Leffa ihan oikeasti kertoo maagisesta käsikirjoituksesta. En kritisoi tyyliä, vaan sitä, että tyylillä on tehty elokuva. Paavon porukat ovat kelpo kaheleita. Jos Paavo kaivautuu pakoon pepun alta, venyvä peppu seuraa häntä. Tätä kamaa tilasimme. Se ei ole ainakaan Ren & Stimpyyn verrattuna liian riskaabelia huumoria, että kalamaailma muuttuu nahkapervohelvetiksi, kun yhteiskunta romahtaa. Paavon helisevä iloisuus on vastapaino kyynisyydelle ja kidutuskohtauksille.

Mutta viis siitä, miten hullu leffa luulee olevansa: kun tarina keskeyttää tv-sarjasta tutut rutiinit, on aika laittaa sankari ja roisto törmäyskurssille, eli kertoa se tarina. Luulin varhain, että Paavo lähtee kävelemään kuivaa maata kohti, mutta kattia kanssa, hän takoo päätä seinään toisenkin jakson edestä saamatta mitään aikaan. Huipennus on ihan kiva kuten silloin, kun sen ensimmäistä kertaa näin, mutta olin jo hyvin väsynyt. Se ilahdutti, etten mennyt pahasti lankaan: olin vähällä ostaa 3D-Blu-Rayn, koska luulin trailerin olevan maistiainen erikoisesta äksönistä.

Käsinpiirretty animaatio saa näkymättömiä sympatiapisteitä, vaikka kyseessä on tv-laatua. Tosifania tutussa maailmassa pysyttely miellyttänee. En muista edellisestä elokuvasta kuin David Hasselhoffin - en hyvää enkä pahaa -, joten sekään ei välttämättä vakuuttanut, että Paavo toimii yli 20 minuuttia kerrallaan. Onko lapset pakko saastuttaa tällä ja Kätyreillä? Näistä leffoista vastaavilla planktoneilla ei ole kykyä ottaa yksityiskohtaa ja kehittää sitä sisäisen logiikan keinoin siten, että elokuva on kiistattomasti elokuva. Nämä leffat hädin tuskin osaavat kertoa aidon vitsin: sellaisen, joka perustuu johonkin. Toki sekin on huumoria, jos apina heittää tuplavoltin ja pieraisee. Paavon volttipieruista iso osa yllättää tujakasti takavasemmalta, kun Kätyrit taas on Teletappi-tasoista väsyneen rutiinin toistamista. Uudestaan, uudestaan, hi hi? Yksi tähti. Prööt hups joo mutta hopsansaa? Kaksi tähteä ja papukaijamerkki.