Rammstein-pomo Till Lindemannin ja metallituottaja Peter Tägtgrenin (Hypocricy, Pain) sekopäisen yhteistyön tulos Lindemann kuulostaa selkeästi miesten bändituotosten yhteenliittymältä. Rammstein ja Pain samaan pakettiin, kyytipojaksi överiksi vedetyt törkylyriikat - Turmion Kätilöt meets Rammstein. Kun Tägtgrenin kaltainen metallinero on työstänyt soundeja, hanke voi kaatua ainoastaan viisumateriaalin hampaattomuuteen. Kieltämättä Skills In Pills -niminen albumi on kaukana mestariteoksesta mutta Rammsteinin ja Painin faneille on tarjolla perusvarmaa viihdettä. Yllättäen Tägtgrenin tuotantojälki on melkoisen turvallista, suurimmat konetempaukset jätetään käyttämättä. Oikeastaan vain Fish on tyrkyttää koneosastoa raskaammalla kädellä - viisusta tulee etäisesti mieleen Rammsteinin Pussy.

Albumin sairainta tekstiä tyrkyttävät Fat ja Golden shower ovat myös viisuina kärkipäässä. Sinkkubiisinäkin 'huvittanut' Praise abort kertoo albumista kaiken tarpeellisen - raskasta Rammstein-jyräystä ja tarkoituksellisen törkeää, voisi jopa sanoa ala-arvoista sanailua. Lindemannin kulmikas englanninkielen ääntäminen tuo viisujen yleisilmeeseen tuiman ripauksen 'punaniskauhoa'. Albumin nimibiisi Skills in pills on kuin suoraan Rammsteinin harjoituskämpältä.

Ainakin Till Lindemannille levy lienee selkeää terapiaa Rammsteinin pysytellessä tauolla. Itse olisin odottanut Tägtgreniltä reilumpaa tuuletusta, rytmi-ja soundianarkiaa mutta levy vaikuttaa leimallisesti Lindemannin aivoitusten jatkumolta. Tottahan soundit ovat timmissä kunnossa mutta miksi lopputuloksen on haluttu kuulostavan niin suuresti Rammsteinilta? Death metallin, industrialin ja Rammsteinin yhdistelmä olisi vointu toimia kympillä. Nyt Tägtgrenin Hypocricy-kortti jää kokonaan käyttämättä.