Kätyrit (Minions) ovat koko evoluutiohistoriansa ajan palvelleet armottomia ameboja, lihaa syöviä heterodinosauruksia ja maailman herruudesta haaveilevia diktaattoreja. He olisivat lapioineet vähemmistöjä uuniin Hitlerin leivissä, elleivät he olisi tuolloin kyräilleet erämaassa. He olisivat pilkanneet sukuelintäsi liikuntatunnilla, ellei Itse ilkimys olisi työllistänyt heitä niinä vuosina. He ovat pahimmanlaatuisia pelkureita. He ovat suurin virhe maailmassa. Saattaisi olla hauskaa katsoa jonkinlainen heistä kertova elokuva pitäen kiinni näistä ajatuksista. Tarjolla oleva sisältää niin vähän tarinaa ja sisäistä logiikkaa, ettei sitä ole mielekästä edes vihata.

Kätyreillä ei ole eroja, jotka tarttuvat tai joiden on tarkoitus tarttua työmuistiin. Eräs on sen verran aloitekykyinen, että erämaavuosien jälkeen, 1960-luvulla hän perustaa retkikunnan, jotta porukka pääsee kumartamaan tuoreelle tyrannille. Roistomessuilta moinen löytynee. Superkonna Scarlett Overkill etsii apua, joten ehdokkaat hyppäävät kasaan. Kätyrit voittavat sattumalta sumojätit ja fisumiehet, joten Scarlett uskoo, että he ovat parhaita, vaikka he ovat tosi tyhmiä. Scarlett on julmempi kuin kätyreiden tuleva pomo Gru, mutta vaikka asia tulee selväksi, kätyrit palvelevat narttua hymyissä suin. Elokuvassa ei ole hahmoja, eikä täten hahmonkehitystä. Loppuhuipennuksen kunniaksi kätyrit peräti suojelevat toisiaan. Kukaan ei opi mitään, paitsi katsoja. Luulin, että kätyrit ovat laboratoriossa luotuja viattomia frankensteineja. Nyt tiedän, että Isis värvää heidät Itse ilkimys 3:ssa, jos Gru jatkaa kehittymistä ihmisenä.

Niin sanottujen vitsien aiheita ovat mm. tappaminen, kiduttaminen ja pakarat. Paras vitsi, jonka molemmat osat on nähty kokonaisuudessaan trailereissa, on se, että kätyri rakastuu palopostiin, jolla on isot tissit. Ei sitä selittää tarvitse, miksi äkäilevä ankka tai sarkastinen jänis innostuu tisseistä, mutta ottaen huomioon, että kyseessä on kätyreiden evoluution läpi käyvä elokuva, sukupuolettoman tapin hetkellinen fetissi elottomien esineiden tissejä kohtaan on yksi kelpo esimerkki siitä, mikä on aivokudoksen ja -kasvaimen suhde telkänpöntöissä käsikirjoittajien harteilla. On helppoa samaistua superkonnaan, joka yrittää varastaa kuun, koska hän on harhapoluille eksynyt raukkaparka – mutta on mahdotonta samaistua kikattaviin kommunistisuppoihin, jotka asiaa miljoonia vuosia mietittyään totta tosiaan tahtovat nuolla Stalinin persettä.

Leffa ei kerro mitään mistään inhimillisestä. Se on saavutus. Jos metsämies rakastuu urosjänikseen, joka on pukeutunut naiseksi, leffa kertoo typeryydestä, oveluudesta, yksinäisyydestä, ihmisen ja luonnon kohtaamisesta ja – halutessamme – monista mielenkiintoisista asioista. DreamWorksin parhaat työt viimevuosilta kuten Madagascar 3 ja Herra Peabody ja Sherman kykenevät vanhan hyvän ajan hengessä yllättämään kekseliäällä anarkialla ja ankkuroimaan hahmot todellisuuteen sillä minimalistisella tavalla, joka on tarpeellista olettaen, ettei katsoja käytä vahvoja huumeita tai ole joku ihmeen lapsi. Jos ja kun Illumination Entertainmentin Kätyrit tienaa miljardi dollaria, Idioluution ehdottama Ass the Movie saa vihreää valoa.

Varmasti katson jatkossakin Snickers-mainoksen, jossa kätyri kikattaa 3-10 sekuntia. En ole immuuni heidän charmilleen, joka ei tarvitse huumoriksi luokiteltavaa materiaalia rekisteröityäkseen. Kun valokeila viipyilee heissä, eritoten heidän siansaksansa käy rasittavaksi. Sekaan on ripoteltu sen verran vieraskielisiä sanoja (ja dubatussa versiossa suomea), että alitajunta käskee keskittyä päläpälään, vaikka vitsi on yleensä juuri se, että sana tai kaksi oli mahdollista tajuta. RYSKIS - kivi tappoi taas jonkun. Populäärikulttuuriviittaus. Lainattua musiikkia. Pakarat. Havaittavissa ei ole mielikuvitusta, eikä mikään yksityiskohta vihjaa, että joku tahtoi tämän tehdä. Siinä on sulle vaikka pidentyvät robottikädet, mene pidentymään pitkin katuja ja muista huutaa.