Big Game
Ensi-ilta: | 18.03.2015 |
Genre: | Seikkailu, Toiminta |
Ikäraja: | 12 |
Ulkomaiset elokuvat ovat reippaasti typerämpiä kuin tajuamme. Jos tykkäämme tyhmyydestä, se on tragedia, ettei kaljakaan auta aina ymmärtämään, miten epäuskottavia ovat aksentit ja miten kaukaa haettuja ovat käänteet. Amerikkalaiset ja suomalaiset ovat varmasti eri mieltä siitä, miksi Big Game on herkullisen typerä, mutta sitä se on. Suomalaisohjaaja Jalmari Helander tekee parhaansa imitoidakseen jenkkileffoja, eikä Suomen kulttuurissa ole hänen mielestään muuta hyödyntämisen arvoista kuin sana "perkele", joka murahdetaan osuvasti pari kertaa. Jos Suomesta oikeasti löytyy karvainen klaani, joka hylkää pojat metsiin, ei se vitsiä tapa, sillä pinnallinen elokuva puhuu Suomesta yleisluontoisesti, eikä kyseenalaista vaan juhlii kivikautista sankarikulttuuria.
Big Game tuskin pettää, jos haussa on helppoa viihdettä, joka täyttää ison kankaan. Oskari ja presidentti ehtivät tehdä sinunkaupat, ennen kuin terroristit löytävät heidät ja leffa on parin kiihkoilukohtauksen jälkeen ohi. Sellainen materiaali kuin laskuvarjohyppy ohjussateeseen ja pakastimella törmäily satumaisen rehevässä metsässä ovat komeaa, isojen elokuvien kuvastoa. En arvaile, johtuuko se Helanderista vai miehen pienistä budjeteista, mutta siirtymät harkitusti rakennetuista kohtauksista toisiin eivät ole aina luontevia, vaan joskus tuotannon saumat näkyvät (kuten Rare Exportsissa).
Oskari on motivoitunut ja urhea. Henkilökohtainen pulma on se, ettei hän jaksa vetää jousen nyöriä taakse, mutta toki Ukko Ylijumala palkitsee sisun uudella hauiksella. Presidentti on lehtiartikkelin mukaan mälsä. Se lienee hahmonkehitystä, kun hän eräässä vaiheessa sanoo, että hän on saanut tarpeekseen näistä äitiään nussivista terroristeista täällä äitiään nussivassa Lapissa, tai jotakin sinnepäin. Näytteleminen on kiltisti sanottuna keskinkertaista, mutta molemmat sankarit saivat sympatiani alustavasti. Presidenttinä vaikuttava Samuel L. Jackson on puhdas erikoistehoste sellaisille kyvyille kuin Helander. Vain lahjakas idiootti osaa tehdä Jacksonista sietämättömän (Kingsman) ja vain mestariohjaaja taivuttaa hänet osaksi visiotaan (Django Unchained). Onni Tommila on Oskarina sellainen yhden nuotin pullaposki kuin tarina vaatiikin.
Käsikirjoituksessa ei ole montaa käyttökelpoista riviä. Kun terroristipsykopaatti esiteltiin ylitseampuvasti, tunsin nauravani Helanderin kanssa. Tarina valitettavasti pyritään mutkistamaan, vaikkei Helander hetken aikaa osoita kykenevänsä muuhun kuin vauhtihömppään. Elokuva lähinnä mainitsee muutamia ideoita, joista se ei saa mitään irti ja jotka eivät sovi yhteen. Täysin tarpeetonta on muun muassa se, että Yhdysvaltain johto seuraa tapahtumia satelliitin kautta kuin tosi-tv-ohjelmaa. Keskimääräisten Steven Seagal -elokuvien yläpuolelle Big Game nousee vain näyttävän kuvaston johdosta.
Rare Exports oli hukattu mahdollisuus. Se on pitkitetty ja mikä pahinta, vesitetty versio Helanderin iskevistä lyhytelokuvista. Lähinnä heiluvalle kikkelille kikattavien jenkkien mielestä se kestää vertailua Evil Deadin tasoiseen jymytörkyyn, jolla monet isot nimet ovat aloittaneet. Big Game on periaatteessa lasten Die Hard muutamalla rajulla yksityiskohdalla, ja tämä on jossain määrin omaperäistä, mutta trendi vaikuttaa selvältä. Helander laskelmoi. Tällaisen käyntikortin jälkeen hänet voitaisiin vailla hetken harkintaa kiinnittää jonkun Thor 3:n ohjaajaksi, jos sen on tarkoitus olla suuriluista tusinatavaraa tyyliin Thor 2.
Keskustelut (6 viestiä)
19.03.2015 klo 18.07 22
Itseäni huvittaa, että Helanderit ja Vuorensolat tekevät vielä räikeämpiä "calling card"-leffoja, kuin kaikenmaailman garethedwardsit (Monsters) ja colintrevorrowit (Safety Not Guaranteed). Sitten, kun Hollywood soittelee ja kyselee duunariksi liukuhihnalle, nostetaan nokka pystyyn, koska Hollywoodissa ei saa tehdä omaperäisiä taideleffoja, toisin kuin Euroopassa. Sitten käännytään ympäri ja tehdään Iron Sky 2 ja varmaan joku "murrosikäinen ja pullaposkinen mongoli-Indy lassoilee Suomen Lapissa (huom, kuvattu Tiibetissä)".
Kaikesta huolimatta olen iloinen siitä, että tällaisia leffoja tehdään Suomessa yhä enemmän ja enemmän. Ehkä jo parin vuoden päästä nähdään erinomainen suomalainen vakavasti otettava genreleffa, joka ei piiloudu "tää on komediaa, me vaan hassutellaan"-sepustuksen taakse. Epäonnistumisia en toivo kenellekään. Toivon jopa, että Angry Birds-leffaan sata miljoonaa upottanut Rovio saa massinsa moninkertaisena takaisin ja alkaa tehdä lisää suomalaisia elokuvia. Siihen nähden ei haittaa yhtään tämä överiksi mennyt Helander-hehkutus.
Ps. Hyvä arvostelu jälleen kerran, pidempikin tosin olisi saanut olla.
19.03.2015 klo 20.00 3
19.03.2015 klo 21.11 1
Rare Exports oli hyvä leffa. Erillainen. Jännittä ja muuta ++.
Ainoa huonous oli mielestäni erikoistehosteissa, jotka juuri ja juuri ylitti perustason.
Pitää käydä Big Game katsomassa jossain vaiheessa
20.03.2015 klo 21.13 3
20.03.2015 klo 21.13 1
20.03.2015 klo 23.51 2