Late Lammas -elokuva
Ensi-ilta: | 06.02.2015 |
Genre: | Animaatio, Komedia, Lasten, Seikkailu |
Ikäraja: | 7 |
Late on lyhyiden animaatioiden veteraani: Oscar-palkitun pätkän Läheltä piti ja tv-sarjan tähti. Rajoittunut hahmo kantaa vaivatta pitkää, mykkää elokuvaa, jonka tarina ei yllätä edes yhden tapahtumapaikan osalta, jos Kaunottaret ja Kulkurit ja muut elukkaodysseiat on nähty. Aardman-studion kermakakkuhuumori on tasaisen näppärää ja napakasti ajoitettua. Sisäinen logiikka on vahvaa kuin mielipuolilla. Eläinten aseman ollessa realistinen, he tietenkin joutuvat pukeutumaan ihmisiksi kaupungissa. Kukaan ei epäile mitään niin kauan kuin vaatteet pysyvät päällä, koska ihmisetkään eivät puhu, vaan mumisevat. Jos joskus kävikin niin, että koin pari peräkkäistä jekkua kuluneiksi ja sitten paukahti pieru, kunnioitus tekijöitä kohtaan palasi seuraavina minuutteina.
Huumori on universaalia harmittomia aikuisten viittauksia lukuunottamatta. Kriitikko kääntää tämän tragediaksi joutessaan. Elokuva sopisi kaikille moitteetta, jos se luovasti kiertäisi tekstin tarpeen. Olin vähällä juhlia siitä, että ymmärsin ilman tekstiä isännän menettäneen muistinsa, mutta silloin sana "muistinmenetys" välähti ja aloin tarkkailla asiaa. Sen ikäinen, joka ei välitä kuin värien vilkkumisesta, ei ymmärrä tarinaa täydellisesti, ellei aikuinen lue paria sanaa. Fiasko! Mamma mia!
Yksinkertainen on kaunista, rumuuskin on. Itsekin muovailisit asiallisempia eläimiä, mutta se tehostaa tunnesidettä: pikamällit on herätetty henkiin ja onhan tämä vaihtelua verrattuna myös tiettyjen stop-motion-animaatioiden 3D-tulostettuihin nukkeihin. Se, että hahmot ovat tökeröitä möllöttäjiä, usein on vitsi. Vaikka hahmoilla on niukasti persoonallisuutta yleisen höpsöyden lisäksi, standardienmukaisissa herttaisissa hetkissä on lämpöä ja minähän heti kostun. Meluisin toimintaputki alkaa keksimällä keksityllä idealla, mutta kohelluskin on nautittavan sujuvaa: tv-sarja kasvaa leffan mittoihin.
Yksinkertaisuus ei ole yhtä kaunis asia kuin kunnianhimo. Late Lammas on Aardmanin neljäs ja kiistattomasti köykäisin stop-motion-animaatio: kyseessä on firman ensimmäinen lastenelokuva. Muistan yhä missä tunnelmissa olin, kun poistuin Kananlennon näytöksestä vuosituhannen alussa. Kanin kirous on mestariteos ja eräs suosikkielokuvistani, enkä unohda, etten ole koskaan nähnyt yhtä paljon yhtä iloisia aikuisia animaation näytöksessä. Pirates! teki suuren vaikutuksen häkellyttävän yksityiskohtaisella maailmalla ja rautaisella käsikirjoituksella. Laten leffa on pian unohdettu kokonaisuudessaan, mutten voi väittää pettyneeni. Tv-sarjan olin valmiiksi siunannut ja taso pysyy yllä. Miellyttävä, mielialan putsaava pumpulihuttu tarjoaa mitä tilattiin.
Keskustelut (4 viestiä)
12.02.2015 klo 16.06 6
13.02.2015 klo 13.34 3
Peltonen löysi sisäisen lapsensa.
Teuvohakkarainen löysi Suomussalmen kirkko hopeat.
13.02.2015 klo 21.24 3
Peltonen löysi sisäisen lapsensa.
Teuvohakkarainen löysi Suomussalmen kirkko hopeat.
Villeniinistö hukkasi yhdyssanat
15.02.2015 klo 03.46 1
Peltonen löysi sisäisen lapsensa.
ainahan peltosen henkinen ikä on ollut jotain 16 luokkaa! etkö ole muka huomannu?