Joskus mies kyllästyy kasvattamaan karvoja pikkuhitlerin komennossa. Late Lammas ja kumppanit nousevat kartanon herroiksi tainnutettuaan isännän pienellä juonella. Tavoitteena on vapaapäivä. Heinäkenkä on osa systeemiä ja pohjimmiltaan mukava setä, joten takaisin se on noudettava, kun se laukaistaan vahingossa alamäkeen. Rytäkkä maksaa äijälle muistin, joten lampaiden on etsittävä mies meluisasta kaupungista. Kapuloita rattaisiin heittää psykopaatti rankkuri. Sanomaa en lähtisi etsimään. Eläinten vallankumous on tunnettu vertauskuvallinen tarina, mutta Late Lammas -elokuva (Shaun the Sheep Movie) ei puhuttele kertomuksena talonpojista, jotka säikähtävät vastuuta Tsaarin syrjäytettyään ja yrittävät nostaa miehen takaisin valtaan katkerasti pettyneen Leninin hengittäessä niskaan.

Late on lyhyiden animaatioiden veteraani: Oscar-palkitun pätkän Läheltä piti ja tv-sarjan tähti. Rajoittunut hahmo kantaa vaivatta pitkää, mykkää elokuvaa, jonka tarina ei yllätä edes yhden tapahtumapaikan osalta, jos Kaunottaret ja Kulkurit ja muut elukkaodysseiat on nähty. Aardman-studion kermakakkuhuumori on tasaisen näppärää ja napakasti ajoitettua. Sisäinen logiikka on vahvaa kuin mielipuolilla. Eläinten aseman ollessa realistinen, he tietenkin joutuvat pukeutumaan ihmisiksi kaupungissa. Kukaan ei epäile mitään niin kauan kuin vaatteet pysyvät päällä, koska ihmisetkään eivät puhu, vaan mumisevat. Jos joskus kävikin niin, että koin pari peräkkäistä jekkua kuluneiksi ja sitten paukahti pieru, kunnioitus tekijöitä kohtaan palasi seuraavina minuutteina.

Huumori on universaalia harmittomia aikuisten viittauksia lukuunottamatta. Kriitikko kääntää tämän tragediaksi joutessaan. Elokuva sopisi kaikille moitteetta, jos se luovasti kiertäisi tekstin tarpeen. Olin vähällä juhlia siitä, että ymmärsin ilman tekstiä isännän menettäneen muistinsa, mutta silloin sana "muistinmenetys" välähti ja aloin tarkkailla asiaa. Sen ikäinen, joka ei välitä kuin värien vilkkumisesta, ei ymmärrä tarinaa täydellisesti, ellei aikuinen lue paria sanaa. Fiasko! Mamma mia!

Yksinkertainen on kaunista, rumuuskin on. Itsekin muovailisit asiallisempia eläimiä, mutta se tehostaa tunnesidettä: pikamällit on herätetty henkiin ja onhan tämä vaihtelua verrattuna myös tiettyjen stop-motion-animaatioiden 3D-tulostettuihin nukkeihin. Se, että hahmot ovat tökeröitä möllöttäjiä, usein on vitsi. Vaikka hahmoilla on niukasti persoonallisuutta yleisen höpsöyden lisäksi, standardienmukaisissa herttaisissa hetkissä on lämpöä ja minähän heti kostun. Meluisin toimintaputki alkaa keksimällä keksityllä idealla, mutta kohelluskin on nautittavan sujuvaa: tv-sarja kasvaa leffan mittoihin.

Yksinkertaisuus ei ole yhtä kaunis asia kuin kunnianhimo. Late Lammas on Aardmanin neljäs ja kiistattomasti köykäisin stop-motion-animaatio: kyseessä on firman ensimmäinen lastenelokuva. Muistan yhä missä tunnelmissa olin, kun poistuin Kananlennon näytöksestä vuosituhannen alussa. Kanin kirous on mestariteos ja eräs suosikkielokuvistani, enkä unohda, etten ole koskaan nähnyt yhtä paljon yhtä iloisia aikuisia animaation näytöksessä. Pirates! teki suuren vaikutuksen häkellyttävän yksityiskohtaisella maailmalla ja rautaisella käsikirjoituksella. Laten leffa on pian unohdettu kokonaisuudessaan, mutten voi väittää pettyneeni. Tv-sarjan olin valmiiksi siunannut ja taso pysyy yllä. Miellyttävä, mielialan putsaava pumpulihuttu tarjoaa mitä tilattiin.