Kultainen kompassi
Ensi-ilta: | 05.12.2007 |
Genre: | Fantasia, Seikkailu |
Ikäraja: | 11 |
Saarnasta huolimatta viihdyin leffan parissa kohtalaisen hyvin. Suuressa tuotannossa on niukalti muita vikoja, kuin että tirehtööriltä itseltään, ohjaaja-käsikirjoittaja Chris Weitziltä on puuttunut selkeä visio, jota olisi tarvittu kaiken ammattitaitoisen materiaalin yhteen nitomiseen. Kultainen kompassi on osastensa summa, ei enempää. Se on visuaalisesti loistelias, omaperäiseen maailmaan sijoittuva seikkailuelokuva tytöstä, jolla on tehtävä, jonka suorittamisessa häntä auttaa kultainen kompassi, joka kertoo käyttäjälleen kaiken kaikesta, mikäli sitä osaa oikein lukea.
Selittely ei ole ongelman ydin, vaan lieveilmiö siitä, että selkeästi kolme tuntia vaativa tarina on tiivistetty kahteen tuntiin. Sankari Lyran ja monien mielenkiintoisten sivuhahmojen välillä nähdään keskimäärin yksi sellainen kohtaus, joka kertoo katsojalle, mitä näiden välillä kytee. Muu aika menee triviatietoa selitellessä, juonta kuljettaessa ja välillä tapellessakin. Tahti on niin kiivas, että taitavaa olisi tämän parissa tylsistyä. Vasta kun sankarit siirtyvät sci-fivaikutteisesta fantasiakaupungista pohjoisen lumisiin maisemiin ja tapaavat viskisiepon haarniskoidun jääkarhun, elokuva alkaa tuntua elokuvalta, eikä sellaisen johdannolta.
Valkokankaalle heijastettava maailma on jokseenkin ainutlaatuinen, vaikkei esimerkiksi daemoneissa ole mitään uutta Disneyn piirrettyjen ystäville. Elokuvan ensikertalainen Dakota Blue Richards on luontainen elokuvatähti, joka tekee sympaattisen suorituksen Lyrana, jolle on kirjoitettu persoonallisuudeksi vain sana sinnikkyys. Richards sortuu ajoittain ylinäyttelyyn, vaan ei Harry Potter –kollegoitaan pahemmin. Muista hahmoista mieleen jää eritoten Ian McKellenin ja kompuutterin yhteistyöprojekti Iorek, karhu puhtaasta karismasta, jonka pelkkä läsnäolo saa aikaan kylmiä väreitä. Vetonaula, eli Nicole Kidman vastaa elokuvan lapsellisuudesta, kun vakuuttava Daniel Craig taas vain viuhahtaa kuvassa. Olisi ollut vakuuttavampaa, jos kaikki sivuroolit olisi täytetty sellaisilla vähemmän tunnetuilla karismapommeilla kuin Sam Elliot.
Tajusin vasta jälkikäteen, ettei puhuvia karhuja käsittelevällä sivujuonella ole mitään tekemistä kokonaisuuden kanssa. Mikä sitten on kokonaisuus, teema, pääasia? Kiihkein kohu on ollut sen suuntaista, että alkuperäisen kirjasarjan olisi tarkoitus edistää ateismia ja toisaalta että elokuva on vesitetty. Lyran suuri tehtävä on pelastaa lapset, jotka katolista kirkkoa enemmän kuin vähän muistuttava Magisterium on fantastisen tolkuttomista syistä kidnapannut. Näin (hengellisen) kristityn näkökulmasta elokuvan sanoma on täysin hyväksyttävä, joskin lapsellisesti toteutettu. Jos kirkon ylivaltaa tahtoo pilkata, pahoiksi tyypeiksi kannattaisi valita lauma seniilejä, hyvää tarkoittavia ukkoja, jotka eivät kuule tai halua kuulla korvillaan. Kultaisen kompassin "kirkkoa" hallitsevat häh-häh-koulukunnan ketkut, jotka käyttävät ilkeää äänensävyä ja ilmeitä. Pahan tyypin tosissaan lausuma repliikki "Magisteriumin tarkoitus on kertoa ihmisille, mitä he tekevät" kertoo jotain elokuvan "viiltävän ivan" tasosta.
Mahdolliset jatko-osat voivat nostaa Kultaisen kompassin arvoa, tai laskea sitä. Mielenkiinto ehdottomasti on herännyt.
Keskustelut (5 viestiä)
Rekisteröitynyt 29.10.2007
05.12.2007 klo 23.38 1
Rekisteröitynyt 07.08.2007
06.12.2007 klo 18.57
Rekisteröitynyt 19.09.2007
07.12.2007 klo 00.23
Silti minulla on hieman ristiriitaiset ajatukset huomisesta, jolloin menen kys. elokuvan katsomaan.
Syy tähän ei ole suurempi kuin se, että minun lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni koostuu Universumin Tomu-trilogiasta. Kolmatta kirjaa sain odottaa aikoinaan penseät kuusi vuotta, ja voi pojat että odotus palkittiinkin kun viimeinen kirja, Maaginen kaukoputki sitten suomennettuna kirjakauppoihin ilmestyi.
En aio sanoa (vielä) mitään elokuvasta, kun en ole nähnyt. Jännittää vain ihan helvetisti, että mennäänkö tässä päin metsää ja lujaa.
Rekisteröitynyt 16.04.2007
09.12.2007 klo 22.32
Jännittää vain ihan helvetisti, että mennäänkö tässä päin metsää ja lujaa.
Kirjasarjan fanina et tule pitämään elokuvasta. Kahden tähden elokuva ja pettymys jäi käteen.
Rekisteröitynyt 19.09.2007
10.12.2007 klo 09.06