Nuija ja tosinuija kaks
Ensi-ilta: | 12.11.2014 |
Genre: | Komedia |
Ikäraja: | 12 |
Nuija ja tosinuija kaks (Dumb and Dumber To) arvostelee itse itsensä lopputekstien aikana. Tuolloin nähdään rinnakkain materiaalia uudesta ja vanhasta leffasta (mm. kusikohtaus). Ne ovat samaa maata, paitsi että jatko-osan tekijät ovat tehneet kuolemaa 10-20 vuotta. Haihtunut energia näkyy.
Nuija ja tosinuija on lähellä hetkiä, joina Jim Carrey ja Farrellyn veljekset olivat parhaimmillaan. Carrey oli Hollywoodin sähäkin hepsankeikka. Ensimmäistään ohjaavat Farrellyt tekivät pähkähullua komediaa sydämellä. Neljä vuotta myöhemmin tiedossa oli veljesten multihuipentuma Sekaisin Marista ja vuosikymmen myöhemmin he yhä kykenivät persoonalliseen romanttiseen komediaan Hal ja iso rakkaus. Se siitä. Aivot surkastuvat. Luovuus korvautuu rutiineilla, kivekset rusinoilla. Farrellyt eivät enää kykene ajattelemaan elokuvia kokonaisuutena. Tässä tapauksessa he takuulla välittävät faneista ja itsekin hihittävät, mutta käytännössä he ovat kuvanneet esikoisensa uudestaan kulahtaneina, muovisina versioina itsestään. Nauroin pari kertaa, huokailin, tulin surulliseksi.
Carreyn ilkikurinen Lloyd on teeskennellyt pyörätuolivihannesta 20 vuotta puijatakseen Jeff Danielsin näyttelemää reppana-Harrya. Vasta kun Harry kertoo olevansa sairas, Lloyd paljastaa pilansa. Yhdessä he koettavat etsiä Harryn tarvitseman munuaisen, eli hänen tyttärensä. Lloyd innostuu tytöstä kuten viimeksi Mary Swansonista. Tiedossa on vastaava ajomatka ja vastaava melko pitkä huipennus kuin viimeksi. Konnat ovat vastaavia, mutta se olisi jo spoileri, jos kertoisin, onko erään konnan kohtalo vastaava vastaavassa vaiheessa filmiä. Iskulauseet ovat samoja. Keskityin englanninkieliseen dialogiin, enkä bongannut mitään uutta.
Viimeksi mm. Swanson oli uskottava hahmo elokuvien standardeilla. Oli hauskaa, kun Lloyd kyttäsi normaalia lyyliä. Uudet sivunaamat ovat vitsejä. Harryn tytär on idiootti. Tyttären äiti on kähisevä superhuora. Tyttären ottoäiti on psykopaatti. Farrellyjen The Three Stooges kärsi samasta virheestä. Uskomattomat idiootit erottuvat uskomattomien sivuhahmojen joukosta yhtä selkeästi kuin vaaleansininen erottuu vaaleahkon sinisestä. Nykyään sokea pikkupoikakin on kasvanut hörhöksi, jolla on pulufarmi. Nykyään minäkin olen epäuskottava eristäytyvä pässi, enkä peruskamala teini, joka ei kiukuspäissään lähtenyt leffaan, koska kaverin kaverikin oli tulossa. Vuosikymmenistä kunniallisimmin on selvinnyt Daniels, joka ei kuulemma vammaile kehutussa telkkuohjelmassaan.
Kaks on yköstä ilkeämpi. Aloittava vitsi oli hauska ensimmäiset kaksi kertaa kun trailerin näin, mutta onko 20 vuotta kettuillakseen teeskennellyt Lloyd todella sama henkilö kuin hän, jonka päälle sai pissiä? Lloyd oli sympaattinen rakastuessaan ensisilmäyksellä. Nykyään hän on perverssi, joka kuolaa nuoren tytön kuvalle. Hulivilitaunosta on tullut pirullinen. Se oli mustaa huumoria, kun pojat tappoivat vahingossa sydänsairaan roiston, mutta myrkkypillerit olivat roiston omia. Pahin temppu jonka nykynuijat tekevät vastaavalle äijälle olisi anteeksiantamaton, jos uskottavuutta esiintyisi alustavastikaan.
Hauska traileri sisältää noin puolet hyvistä jutuista. Jutut eivät ole rikkaampia asiayhteydessä, vaan muutamat niistä ovat tarpeettomia sivupolkuja. Karkkiautomaatin edessä seisoo maalattu mies? Niin, koko vitsi on se. Vitsi toistetaan kahteen kertaan. Vitsien ajoitus on yleisesti ottaen sitä luokkaa, että kaavamaisen läpän vihjataan olevan tulossa ja sitten se toteutetaan kömpelösti seuraavan parin minuutin sisällä.
Yhtä kaikki, Carrey ja Daniels tekevät parhaansa. He venyvät moniin herkullisiin ilmeisiin ja mölinöihin – rakastan näitä poikia rupsahtaneinakin, rupsahtaneenakin. Tuoreet jatko-osat Anchorman 2 ja 22 Jump Street ovat timantinkovaa paskaa, joka pyrkii pöntöstä takaisin peräsuoleen, joten väitän jo sen olevan saavutus, että tulin (ihan oikeasti) surulliseksi, enkä vihaiseksi. Fani haluaa nähdä tämän. Leffalla on hihassa muutama ässä. Sanoin että nauroin.
Keskustelut (9 viestiä)
Rekisteröitynyt 27.05.2008
14.11.2014 klo 13.05 8
Ei elokuva ensimmäistä osaa tule edes lähelle. Ei millään osa-alueella. Mutta ei syöksytä niin syvälle metsään, kuin muissa lajityypin kikkareissa. Suunta oli hyvä, yritys keskinkertainen ja lopputulos kuin taskulämmin kusi reisillä pitkällä pyörämatkalla.
14.11.2014 klo 20.32 7
14.11.2014 klo 20.41
15.11.2014 klo 02.48 6
15.11.2014 klo 06.16 1
Psykologisen opin mukaan ensimmäinen suklaapala levystä maistuu parhaalta, sitä ei voida ylittää - se on psykologinen totuus ja sille ei voi mitään, joten periaatteessa on ihan mahdollista että tyhmä ja tyhmempi kakkonen onkin parempi kuin ykkönen, mutta peltonen ja muut jotka ovat ykkösen ensiksi katsoneet eivät sitä voi psykologisista syistä huomata :)
15.11.2014 klo 12.45
Ei ole tullut katsottua ensimmäistäkään osaa - josko kokeilisi katsoa elokuvat päinvastaisessa järjestyksess, ensin kakkosen ja sitten perään ykkösen :)
Psykologisen opin mukaan ensimmäinen suklaapala levystä maistuu parhaalta, sitä ei voida ylittää - se on psykologinen totuus ja sille ei voi mitään, joten periaatteessa on ihan mahdollista että tyhmä ja tyhmempi kakkonen onkin parempi kuin ykkönen, mutta peltonen ja muut jotka ovat ykkösen ensiksi katsoneet eivät sitä voi psykologisista syistä huomata :)
Tämänkö takia on satoja jatko-osia, joita ylistetään sarjojensa ekoja osia paremmiksi?
15.11.2014 klo 19.01
Rekisteröitynyt 26.09.2007
17.11.2014 klo 00.51 1
17.11.2014 klo 13.44 2
Kävin katsomassa. Nauroin vissiin pari kertaa koko leffan aikana. Väsynyt elokuva jossa ei ollut yhtään alkuperäisen elokuvan energiaa tallella. Halusin todella pitää tästä elokuvasta koska ensimmäinen osa oli hulvaton ja nauran sille vielä tänäkin päivänä mutta tästä ei vaan osannut pitää vaikka kuinka halusi....
Mitäs sanotaan niistä korkeista odotuksista ja toiveista? "Nyt minä menen leffaan ja nauran"