Muumit Rivieralla
| Ensi-ilta: | 10.10.2014 |
| Genre: | Animaatio, Komedia, Lasten |
| Ikäraja: | Ei tiedossa |
 |
Liikkuva töherryskin voi olla viehättävä näky. Tyyli on vaatinut tiettyä harkintaa ja enimmän aikaa se on pätevän ilmaisuvoimainen. Alkeellisesta nukkeanimaatiosta leikattu Muumi ja punainen pyrstötähti 3D (arvostelu) on yksi surkeimmista räpellyksistä, joita on elinaikanani elokuvateattereihin tuotu, joten uutuudella ei ole vaikeuksia ansaita nyökyttelyä.
Muumit lähtevät Rivieralle jollalla. Ajatus on lähtöisin Niiskuneidiltä, joka ihailee staroja ja glamouria. Jos et ymmärrä nauraa, kun alaston virtahepo haaveilee bikineistä, vitsiä onneksi hierotaan naamaan. Niiskuneiti elää unelmaa. Alexander Stubbin näköinen rantaleijona (kuvassa vasemmalla) liehittelee häntä, joten tylsä, keskivartalolihava Muumipeikko saa mustat sukat. Muumimamma ei myöskään lämpene, vaan rehellisenä, käytännönläheisenä junttina kaipaa arkea. Muumipappa on elementissään päästessään puhumaan suureen ääneen potaskaa saavutuksistaan. Hän päätyy riehumaan kännissä taiteilijan kanssa. Juoppohulluutta ei korosteta, mutta kuppia menee nurin ja krapulaan viitataan. Särmikkäiden muumien paluuksi leffaa on kuvailtukin. Hahmojen huvittava itsekkkyys on merkittävin ero kaunisteltuihin versioihin.
Kantavat pilarit huojuvat. Käytännössä ainoa konflikti on Muumipeikon pahastuminen, enkä osannut kannustaa onttoa ärisijää parempien muistojenkaan avulla. Sekin on särmikkään ironista, että kanamainen Niiskuneiti arvostaa urosta, joka röhkii ja polkee jalkaa, mutta kyyninen huumori sopii paremmin yksinkertaiseen sarjakuvaan, kuin elokuvan tunteelliseksi ytimeksi. Noin muuten kukaan ei piittaa mistään. Pikkujutut ratkeavat ilman yritystä saati itsetutkiskelua. Lomalla tapahtuu ja aina on kiva palata kotiin.
Muutamat yksityiskohdat ovat hämmentäviä. Muumit törmäävät pahasuisiin ötököihin, jotka symboloivat tulehtunutta ilmapiiriä tai jotakin, joten he vangitsevat ötökät toistaiseksi? Vai niin. Eräs koira tahtoo leikkiä vain kissojen kanssa. Sillä ei ole muuta roolia elokuvassa: ei vitsejä, ei mitään. Se, että Muumimamma maalaa toisen koiran kissaksi raukkaa auttaakseen, käsittääkseni johtaa Crying Game -tyyppiseen opetukseen rakkaudesta. Käsittääkseni. #QueenOfPsiBlades
Pitkäveteinen leffa ymmärtää pysyä lyhyenä. Charmikkaat elementit eivät hautaudu tyhjäkäyntiin. Pikku Myylle on pakko hymyillä. Haluat olla samaa mieltä. Hahmolla ei tehdä mitään, mikä olisi vaatinut ajatuksen puolikkaan, mutta hahmon ainoa luonteenpiirre on oikein valittu, joten ryvetään nostalgiassa ja aivopestään viisivuotiaat. Siitä on aikaa, kun luin yli kolme ruutua alkuperäisiä muumeja, mutta kehtaan kutsua leffaa asialliseksi kunnianosoitukseksi. Rohkea visio uupuu. Leffa on tulkinta virallisesti, mutta ei tulkinta sanan merkityksellisessä merkityksessä.
Keskustelut (9 viestiä)
09.10.2014 klo 21.29 5
se on minun mökkini
09.10.2014 klo 21.43 5
jaa jaa
se on minun mökkini
Jaa.
10.10.2014 klo 12.21 10
10.10.2014 klo 15.30 4
10.10.2014 klo 19.57 4
Valitsevatko muumit siinä piirretyssä kaverinsa ulkonäön perusteella ja ostavat joka jaksossa uusia vaatteita ja meikkejä vai mikä siinä on pinnallista hä
Siinä ei petetä ja ryypätä ja ja uhkapelata ja tapella ja valehdella, eli ei o kovin diippii kamaa
11.10.2014 klo 01.52 1
11.10.2014 klo 16.52 2
Valitsevatko muumit siinä piirretyssä kaverinsa ulkonäön perusteella ja ostavat joka jaksossa uusia vaatteita ja meikkejä vai mikä siinä on pinnallista hä
Siinä ei petetä ja ryypätä ja ja uhkapelata ja tapella ja valehdella, eli ei o kovin diippii kamaa
V2 kommentit meno vitun dippii :DD
11.10.2014 klo 22.36 6
Alkuperäiset muumi-sarjakuvat ovat anarkistisuudessaan ja pisteliäisyydessään aivan loistavia. Toki heikkoja kohtia löytyy, mutta niin löytyy Lassissa ja Leevissäkin. Harmi, että Peltonen on yrittänyt lukea niitä liian pienenä, nyt uppoaisi varmasti paremmin. Elokuvan visiottomuudesta olen samaa mieltä: alkuperäisestä materiaalista olisi voinut repiä paljon enemmän irti, mutta sitten YLEn luomien Muumien fanit olisivat järkyttyneet ja syvästi.
Tämä on juurikin kahden ja puolen tähden välinen tasapaino näiden kahden ääripään väliltä: yritetään miellyttää kumpaakin ääripäätä ja menetetään molemmat kun valitaan keskinkertaisuuden tie.
12.10.2014 klo 19.14 4
Elokuva on pilalla. Jos alkuperäisiä Muumi sarjakuvia katsoo niissä viihtyy. Elokuvassa ei. Kaikki juonenkuljetus tapahtui sanallisesti ja muumit seurasivat perässä näyttäen mitä juuri sanoivat. Juonen vieminen ja replikointi oli köyhempää kuin Salatut elämät sarjassa. Vitsit oli laimennettu ja satiiri oli mauttomasti esitetty. Visuaalinen puoli oli hienoa, mutta sen pilasivat sekä ääninäyttelijät että surkea käsikirjoitus. Antaisin elokuvalle yhden tähden. Ei naurattanut eikä koskettanut.