Pauli Hanhiniemen soololevyksi nimetty Minä Ja Hehkumo on ehdottomasti orkesterin ja Hanhiniemen yhteiselon lopputulosta. Perinnemusiikkia esittävä Hehkumo on ollut kartalla jo vuodesta 2004 ja takana on pari albumiakin joten Hanhiniemellä on jo vuosikymmenen pituinen historia Hehkumon kanssa. Levyä olisi vaikea kuvitella ilman Hehkumoa, kiekko on leimallisesti perinnehenkinen ja maaseudun kiireettömyyttä peilaava ilmestys. Tottahan Hanhiniemi on kuskin paikalla mutta Hehkumo tarjoaa mutkattoman luotettavaa pappa-Tunturimaista kyyditystä.

Hehkumosta huolimatta levy on monipuolinen kokemus. Tuottajana toiminut Jonas Olsson (Robin, Jannika B, Poisonblack) on löytänyt mukaan helposti tarttuvia pop-koukkuja ja kotimaisen rockin hyväksi koettuja kuvioita. Noita-niminen viisu tuo etäisesti mieleen Tuomari Nurmion tuoreimman ryhmän, Dumari ja Spuget. Selkeästi pop-henkinen Juha Tapio -pastissi Etsimässä sinua on selkeä radiosoittoviisu. Rento Päivä jatkuu kuukauden ja reippaasti marssiva Muutkin mokaa henkivät hyvää tuulta ja elämänhalua. Hiekkalaulu lienee albumin avainbiisejä, iholle hiipivä teksti tekee tuttavuutta koskettavan sovituksen kanssa. Iloluontoinen Kaupunkiin on kuin Jaakko Laitinen & Väärä Raha -kokoonpanon keikkasetistä.

Minä Ja Hehkumo on mutkattoman rentoa ja sopusuhtaista perinnehuminaa pophenkisellä yleiskaavalla. Kansanmusiikin annos pidetään mittasuhteissa, jonka ei pitäisi aiheuttaa yliherkkyysreaktioita. Perinneainekset antavat kokonaisuudelle kaivattua ilmettä ja silmäniskuja. Perusvarmalla rock-kaavalla toteutettuna levy olisi huomattavasi kuivempi tekele. Toisaalta tuottajalta olisi kaivannut rohkeampiakin irtiottoja. Levy ansaitsee kuitenkin suuren kansanosan jakamattoman huomion, jo pelkästään mainioiden perinnehenkisten sovitusten ansiosta. Ja onhan Hanhiniemi maanläheinen ja suoraselkäinen mutta samalla rento jätkä. Hanhiniemi ei saarnaa eikä opeta.