Mieluummin tempaisisin puhvelinripulipirtelön kitaan kuin katsoisin uudestaan elokuvan Angry Video Game Nerd: The Movie. Huomataan kuitenkin, että tämä on leffa-arvostelu. YouTube-persoonallisuus James Rolfe on hauskalla nörttihahmollaan antanut kasvot sukupolvelleni, jotka ryhtyi nostalgiasetäilemään heti lapsuuden päätyttyä. Nörtti vihaa tarkoin perusteluin merkityksettömiä antiikkipelejä, eli käytännössä rakastaa niitä: nörtillä ei ole pahaa tahtoa. Mies on soittanut suuta reilut kymmenen vuotta kuten minäkin. Jos saisin romaanin ulos ja lukija tuumaisi, että se on surkein romaani ikinä, ilahtuisin ikihyviksi, koska joku, joka välitti, vahvisti minun olevan kirjailija. Rolfe on sieluton, kankea ja mielikuvitukseton Ed Wood. Hän siis on elokuvaohjaaja. Hänen, Spielbergin ja Scorsesen työt arvostellaan nykyään samalla asteikolla. Olen ystävästäni ylpeä.

Leffa laajentaa nörttimytologiaa muutamalla lupaavalla askeleella. Se lienee piikki Goat Simulatorin kaltaista nykysuttua kohtaan, että fiktiivinen firma suunnittelee tarkoituksella huonoa jatko-osaa vuoden 1983 E.T.-pelille. E.T. on historian surkein peli vain teoriassa, sillä herra nörtti ei ole sitä siunannut. Nörtti on närkästynyt, koska hänen murska-arvionsa saavat fanit kokeilemaan kamaluuksia. Hän ei innostu, kun "Ee Tee kakkosen" tekijät pyytävät "suositusta", vaan hän päättää todistaa, ettei E.T. ole maineensa veroinen. Haudattiinko myymättä jääneet kopiot autiomaahan? Nörtti ei usko legendaan.

Autiomaassa Spy Hardista tutun kenraali Kaunan serkku lähtee nörttijahtiin ja pian megahirviöt uhkaavat universumia. Sekoilu ja väkinäiset selittelyt vuorottelevat. Kankea komedia taantuu pienoismalleilla ja muilla halvoilla tehosteilla leikkimiseksi. Se on söpöä minuutin tai kaksi, mutta hahmot tekevät tai rikkovat elokuvan. YouTubessa nörtti kiukkuilee yksinään kellarissa. Olisiko hupaisaa, jos paljastuisi, että hän on selibaatissa elävä outo guru, joka leffan aikana lämpenee emännälle? Leffa väläyttää potentiaalia ja hukkaa sen yrittäessään liikaa ja liian vähän. Sikamageelta ainekirjoitukselta haiseva hourailu mm. E.T.-pelin salatusta merkityksestä on noloa seurattavaa.

Kerro tarina vaikka banaanista, jos kykenet tarjoamaan ahaa-elämyksen paljastaessasi, mitä ajat takaa. Se ei käy, että väität banaanin olevan aliavaruussinko, jos idea istuu muuhun materiaaliin kuin neliskulmainen palikka pyöreään reikään. Jos idea on rakas, jätä paljastus loppuun. Säilytä mysteeri. Panosta hahmoihin ja viihdyttäviin tilanteisiin. Älä jumalauta luule, että minua kiinnostaa se, että appelsiinikin on sukellusvene.

Nörtin videot nähneet tulevat muistamaan, että he ovat ne nähneet. Muutama kohtaus inttämällä inttää, että nyt tuli viittaus, vaikkei luvassa varsinaista vitsiä olisi. Onko nörtin uuden tummaihoisen (kiintiö)kaverin nimi Cooper rasistinen sisäpiirivitsi pelimiehille? Päättelin niin, onnittelin itseäni ja huvituin, mutta kyseenalaistin asian myöhemmin, kun sisäpiiriläpän taso vakiintui vähemmän mutkikkaaksi. Tai läpän ja läpän. Rolfe pitää tietyistä asioista, eikä se läppää ole, että hän väkisin tunkee ne mukaan. Elokuvalla ei ole itsehillintää ja sitä kreisikomediakin tarvitsee luodakseen tyylin. Paljon pelastaisi se, jos nörtti olisi suhteellisen uskottava, kuvatussa maailmassa oikeasti elävä hahmo.

Nörtin määrittelevä luonteenpiirre on ollut ylireagoiminen yhdentekeviin asioihin kuten Nintendo-pelin bugiin. Kovin on energia vähissä. On itsestäänselvää, että Rolfelle on luontevampaa väännellä naamaa kellarissa kuin kymmenien kavereiden keskellä. Näyttelijöiden vuorovaikutus on kohteliasta. Turvaväli säilyy kuin kotivideoissa. Kotivideo tämä ei ole, sen varmistaa kuvauksen ja leikkauksen kaltaisten perusasioiden sujuvuus, ja kuten todettua, tämäkin oli jo kehu. Leffa on oikea leffa kuten Dr. Jekyll and Mr. Hyde on oikea videopeli.

Elokuvan voi ostaa tai vuokrata Vimeo-palvelusta.