Tuorein sisältö

Ben Granfelt Band: Handmade

J.A. Kaunisto

25.04.2014 klo 21.27 | Luettu: 6280 kertaa | Teksti: J.A. Kaunisto

Ben Granfelt (Gringos Locos, Guitar Slingers, Leningrad Cowboys, Los Bastardos Finlandeses, Whisbone Ash) on yksi Suomen monipuolisimmista kitaristeista. Juurevasta skebataituroinnista huolimatta Granfelt on pysytellyt paljolti siistimmän rock-taituroinnin parissa vaikka mieheltä tuntuisi irtoavan räkäisempi blues enemmän kuin mallikkaasti. Wishbone Ash -trippi ei ole ainakaan tuonut huonoa leimaa Granfeltin soittotyöskentelyyn. Miehen sooloista voi edelleen poimia vaikutteita Jeff Beckin, Robin Trowerin, Gary Mooren ja jopa Frank Marinon suuntaan.

Tuore soololevy Handmade jatkaa paljolti miehen edellisten soololevyjen ja Guitar Slingers -kokoonpanon osoittamilla suuntaviitoilla. Keskitien jenkkihuttua. Granfeltin laulu on kokonaisuuden heikoin lenkki. Mutta se kitara, Granfeltin tyylitietoista ja genrevapaata kitarointia kuuntelee korvat kuumottaen. Viisut ovat paikoin kovinkin turvallista keskitien blueshenkistä (ukko)rokkia. Levyn avaava jenkkirock-hekumointi Going home lienee tuttu jo miehen vuosien takaiselta soololevyltä mutta hienosti toimii. Turning point on kiekon suoraviivaisinta roiskimista - kunnon kitarasankariräimettä. Get up and go on hyvin linjassa kiekon yleisilmeen kanssa - kovin on siistiä ja turvallista peruskauraa.

Whisbone Ashille kirjoitettu Faith, hope & love soi komeasti, kiekon ehdoton huippuhetki vaikka vokaalit jäävätkin luvattoman vaisuiksi. Gerry Raffertyn Baker street on ihan kiva nostalgianäppäily mutta Frank Marinomainen skebankiusausbiisi Musicland laittaa kunnolla törinää tötteröön. Myös Instrumental madness on rytmihäiriöitä aiheuttavaa kitaratyylittelyä. Pakko mainita myös äärettömän tyylikäs ja rento Pink Floyd -laina Breath.

Ben Granfeltin Handmade on kaikin tavoin pätevää, osaavaa ja kiiltavää tuotantoa. Tylsää...no ei sentään, mutta viisuista henkii tuttu ja turvallinen, riskitönkin ilmapiiri, joka varmasti pyyhkiytyy pois livetilanteessa. Granfeltin kitarointi on kuitenkin äärimmäisen nautittavaa ja koukuttavaa, skebanakittelun ystäville makeaa mannaa. Ehkä levyä voi kuitenkin suositella ennemmin isille kuin pojille.

V2.fi | J.A. Kaunisto
< The Amazing Spider-M... Legendat kehässä... >
Keskustele aiheesta

Keskustelut (1 viestiä)

Mikko

Moderaattori

Rekisteröitynyt 30.03.2007

28.04.2014 klo 09.37

Pidin aikanaan kovasti Ben Granfelt Live -levystä, jossa ei laulettu ollenkaan. Jaksan harvoin kuunnella englanniksi laulettua suomalaista rokkia, joten oli ihan miellyttävää kuunnella vain "Lead vocals: Fender Stratocaster", kuten levyn kansivihko toteaa.

http://open.spotify.com/album/5BPvbmqsxQVzSbl8FIqfj6
lainaa

Ephemeris - 4X avaruustrategiaa, aitoa 3D-taistelua -  joukkorahoita nyt!
www.v2.fi™ © Alasin Media Oy | Hosted by Capnova