Muutaman vuoden hijaisempaa eloa viettänyt Happoradio ei ole Elefantti-levyllä tehnyt irtiottoa entisestä. Happoradio kuulostaa samalta jatkumolta kuin bändin pari edellistä kiekkoa. Happoradion vahvuudet ovat ilmeisiä; oma pulleanpyöreä soundi, johon on tyrkätä tehokkaita kertosäkeitä ja Aki Tykin sydämellistä sanailua. Varsinkin Aki Tykin laulu-ja tekstityspanos tekee viisusta kuin viisusta Happoradiota.

Ehkä teksteissä on vähemmän synkkiä sävyjä kuin edellisellä mutta popimpi pohjavire on selkeä. Vaikka Happoradiota olisi helppo syyttää virkamiesrockiksi ja listapyrkyriksi, bändin tunteikkaalle Suomi-rockille on selkeä kohdeyleisö. Happoradio onnistuu hälventämään iskelmällisen popin ja perinteisemmän härmä-rockin välistä veteen piirrettyä jakoviivaa. Tykin teksteissä on riipaisevia sydänosumia ja arkisia huomioita mutta myös vähemmän mairittelevaa "mukamas nokkelaa" sanailua. Kiekon parhaan tekstin arvonimestä vääntävät tiukimmin kättä mietteliään analyyttinen Kuusi jalkaa kevätjäälle ja herkistelevä Ateistin aamuhartaus.

Sävellysten osalta hittinappulaan osuvat suorastaan vastustamaton pehmopop-kutupala Sinä & hän, muhkea stadionrock Pimeäntaite sekä hauskasti sanaileva Luonasi on linnani. Älä anna paskiaisten päättää on se Happoradio-muotin räväkämpi rock-siivu.

Happoradio on kotimaisen tunteellisen rockin Kotiteollisuus. Sitä saa mitä tilaa. Allekirjoittaneen kenttäkokeissa Elefantti ei kuitenkaan osoittautunut kovinkaan elinvoimaiseksi yksilöksi varsinaisessa tehopyörityksessä. Muutamaa täsmäosumaa lukuunottamatta kiekko ei kasva osiaan suuremmaksi - toistoa ja omasta kuormasta lainaamista on liikaa ilmassa.