Non-Stop on jännäri siitä lajityypistä, jossa sankaria pitää pilkkanaan nukkemestari, joka on suunnitellut siirtonsa yliluonnollisen näppärästi. Kyynikot tuhahtavat, mutta taitoa tekijöiltä vaaditaan, jotta me puolifiksut fiilistelijät pysymme fiiliksissä ja nauramme typeryyksille vasta jälkikäteen. Liam Neesonin palkkaaminen pääosaan auttaa aina. Mies joka on näytellyt vakavalla naamalla Jar Jar Binksin kanssa osaa myydä villit juonenkäänteet. Käänteitä on hyvä olla paljon, mutta tärkeintä on rytmi. Non-Stop on nimensä veroista kiihkoilua, jossa katsojan on helppo ymmärtää panokset, vaikka päähenkilön näkökulmasta tilanne on jatkuvasti sekavampi ja epätoivoisempi.

Neeson näyttelee ilmasheriffiä, joka joutuu taistelemaan tekstiviestejä vastaan Atlantin yllä. Joku uhkaa tappaa matkustajan 20 minuutin välein, ellei ilmoitetulle tilille makseta miljoonia. Lentokone on ahdas putki, joten syyllisen kyky piiloutua on turhauttava. Neeson yrittää salata totuuden matkustajilta, mutta samalla hän on itse se omituisin asia, johon kiinnitetään huomiota. Hän yrittää vakuuttaa miehistölle ja puhelimitse esimiehilleen tilanteen olevan vakava, mutta juoni on niin kiero, ettei hän saa kokoon pitäviä todisteita. Jos tarina ei reaaliajassa liikukaan, Neesonille vaikuttaa jäävän niukalti aikaa hengittää.

Päähenkilöllä on perusperinteisesti traumoja ja alkoholiongelma. Neeson lisää rutiinisuoritukseensa haavoittuvaisuutta, joten kaikesta määrätietoisuudestaan huolimatta sankari näyttää hetkittäin sekavalta katsojallekin, eikä ainoastaan muille matkustajille. Rakoileva mielenterveys tekee hänestä yhden epäillyistä kaikkien muiden joukkoon. Kutiseva epävarmuuden ilmapiiri kevyesti korvaa karismaattisen konnan puutteen. Ei ole järkevää sanoa mitään erityistä muista näyttelijöistä, mutta mainitaan, että tuore Oscar-voittaja Lupia Nyong'o kaunistaa uransa toista elokuvaa, joka ei toivottavasti ole enne hänen uransa suunnasta, ja Julianne Moore tietenkin tuo uskottavuutta humpuukiin Neesonin tavoin.

Jos Hercule Poirot ilmestyisi lopussa selittämään miten kaikki käänteet tapahtuivat ja miksi, hän joutuisi tulemaan uskoon ja päättelemään, että avaruusdemoni varmaan korruptoi todellisuudet lait. Käytännössä en suonut ajatusta epäuskottavuuksille ennen muutamia vaivaannuttavia monologeja, joiden merkitys viihtymiselleni onnekkaasti haudattiin pätkän isoimmilla toimintakohtauksilla. Elämys viedään kunnialla päätökseen. Katso, nauti, unohda - hyvällä tuurilla et joudu kirjoittamaan arvostelua siirryttyäsi jo henkisesti eteenpäin.

En häpeä myöntää, että pidin tästä enemmän kuin Neesonin edellisestä lento-onnettomuudesta The Grey, joka tähtäsi korkeammalle koettaessaan antaa elämälle ja kuolemalle merkityksiä tai jotakin. Pohdiskelevissa filmeissä tulkinnanvaraista on usein muun muassa se, ovatko erinäiset kohtaukset edes tarpeellisia. Non-Stop on esimerkki siitä, että kaikki menee täydestä, kun puhut nopeasti vakavalla naamalla. Kuten mainitsin Yhdysvaltain elokuva-akatemian vuotuisten juhlallisuuksien yhteydessä, pidän stimuloivana sitä, ettei neiti Nyong'o käytä muodikkaita hiuksia relaksoivia kemikaaleja, vaan kantaa ylpeänä negridistä hiustyyliä, joten vaikka rooli on pieni, Non-Stop saattaa tietämättään olla osa tervehdyttävää kulttuurivallankumousta.


Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa