The Wolf of Wall Street
| Ensi-ilta: | 03.01.2014 |
| Genre: | Draama, Komedia, Rikos |
| Ikäraja: | 16 |
 |
Toisinaan joku vetää munan esiin tai jotakin, joten hih hii tai jotakin. Merkittäviä yllätyksiä ei esiinny. Monet vitsit kuten myöhään masussa aktivoituvat huumeet ovat vanhoja ja/tai kömpelöitä. Kaikki on niin venytettyä, etten tahtoisi myöntää huvittuneeni alkupuolella. Jos jokin selväksi tulee, se selitetään uudestaan. Ivaako päähenkilön ahneus ja moraalittomuus amerikkalaista unelmaa? Hän pitää aiheesta puheen ("firmani on Amerikka"), joten kyllä. Onko päähenkilö valmis panemaan mummoakin? Nopeaälyinen kenties ehtii nauttia vihjailevista ilmeistä ennen kuin kertoja vahvistaa missä mennään. Elokuvan nimi - ehkäpä - on tulkittavissa siten, että päähenkilö on susi Wall Streetillä. Saaliin ohella hän tarvitsee lojaalin lauman, jonka ihailevien katseiden alla harrastaa eläimellisiä toimintoja.
Ykköskaveria näyttelevä Jonah Hill tuo rooliinsa ihraa. On se huumoria, kun nolo punkero öykkäröi itsevarmasti. Muut sivuhahmot unohdin jo elokuvan aikana. DiCaprio tekee kelpo suorituksen uskoessaan hahmoonsa, eli rappion tuomaan nautintoon. Hän kannattelee elokuvaa niin kuin suinkin mahdollista: hän luo satiiria. Scorsese epäonnistuu omalla sarallaan. Kaikki lähtee pienistä asioista, kuten siitä, miten ja kauanko kamera satasen huoraa nuoleskelee. Michael Bay ohjaisi haastavamman elokuvan, koska hän luo ristiriitoja ihailemalla tissejä ja sekoilua jopa lastenelokuvissaan. Scorsese ei ole läsnä tunteella. Ensi minuuteilla elokuva nautiskelee irstailusta iskevän provosoivasti, mutta tämä on tyhjän päälle rakennettu temppu, jota elokuva ei kykene toistamaan sanoman kanssa. Muun muassa kertojan ääni etäännyttää, sillä ei paneminen kiihkeämmäksi sillä muutu, että kommenttiraita muistuttaa sukupuolitaudeista. Bay sukelsi moraalittomuuden ytimeen Pain & Gainilla.
Itse olen villi kuin kirjakerhon jäsenyyttä hakeva rusina. Myyntimiesten uhriksi en voisi jäädä, koska luotan fiksuihin ja miellyttäviin vähemmän kuin normaaleihin ihmisiin. Nämä ovat vain osasyy sille, miksen löytänyt mitään mihin tarttua. Tarjottu näkökulma on lomaa omasta, paitsi jos tarjottu on onnettoman rajoittunut. Elokuva on kiinnostunut vain päähenkilöstä, mutta hänestä uutta kertovien kohtausten väliin voi jäädä 15-30 minuuttia tyhjäkäyntiä. Perusasiat lausutaan, mutta on epäselvää mistä herra todella tulee ja missä hän tuntee olevansa. Jos keskellä päivää järjestettävät kasuaaliorgiat luovat pyrkyrin päähän ajatuksia, jotka eivät tiivisty kirjaimiin woo-hoo, hän ei raportoi niistä, vaan hän yrittää kehua elämäänsä sinulle, ulkopuoliselle. DiCaprio harkitsi aikanaan, josko hän näyttelisi toista pinnallisen juppielämän symbolia, Amerikan psykoa. Christian Balen psykoon on helpompaa samaistua kuin Wall Streetin suteen, koska kertojana psyko avautuu.
Leffassa sanotaan vielä useammin fuck kuin Scorsesen aiemmissa ennätystä tavoitelleissa teoksissa Mafiaveljet ja Casino. Se etäisyys, josta Scorsesea tylytän, tukee kyllä mafiatarinoita, joissa oikeasti tapahtuu jotakin. Tietynlaiset tapahtumat ovat tehokkaampia kylminä; ilman kaunistelua ja moralisointia. Pelottaisi asua samassa valtiossa kuin mafioso Joe Pesci, mutta jos puhelinmyyjä DiCaprio kävisi meilläpäin tekemässä sisäpiirikaupat ja vetämässä viivat, en jaksaisi hymähtää. Meklari DiCaprio on merkityksetön hirviö. Meklari on laillinen ammatti, eikä elokuva kerro mitään uhreista: ymmärrysikäinen tytär on ainoa sellainen, joka saa minuutin tai kaksi. Kolmessa fucking tunnissa elokuva tarjoaa yhdestä teennäisestä näkökulmasta noin puolet.
Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa
Keskustelut (23 viestiä)
03.01.2014 klo 02.32
03.01.2014 klo 11.03 24
03.01.2014 klo 13.27 17
03.01.2014 klo 18.39 4
03.01.2014 klo 20.16
Peltosen mielestä kaikki leffat on paskaa. Paitsi Sandra Bullock joka lilluu avaruudessa nännit nöpöttäen. :)
no nyt oli kyllä hyvä juttu padum-tshh
03.01.2014 klo 20.39 11
Helvetin vaikeaa lukea, muka-nokkelaa huumoria.
Yksi tähti.
04.01.2014 klo 01.19 2
04.01.2014 klo 20.17 9
Voisi melkein lopettaa elokuvissa käynnin ja yleissivistää itsensä ainoastaan näiden arvosteluiden kautta.
05.01.2014 klo 00.29 3
05.01.2014 klo 18.58 6
05.01.2014 klo 22.10 4
06.01.2014 klo 13.14 3
Rekisteröitynyt 06.01.2014
06.01.2014 klo 15.24
07.01.2014 klo 09.19 4
12.01.2014 klo 02.13
The Wolf of Wall Street on sen sijaan äärimmäisen selkeä omissa tarkoitusperissään. (Tuntuu mahdottomalta, että elokuva on voitu ymmärtää väärin tai että se on herättänyt pahennusta Yhdysvalloissa.) Kesto oli yksi keino takoa se pointti perille, kuten arviossa tiedostat. Etkö tuntenut kestolla olevan mitään muuta vaikutusta kuin pointtia överisti selventävä? Itse ainakin koin sen liiallisuuden oleelliseksi osaksi juuri tuon tarinan kertomista, ja siksi heittosi "fiksu leffa saavuttaisi saman muulla konstilla" tuntuu hieman perustelemattomalta.
Lopussa mainitset, kuinka elokuvassa ei näytetä DiCaprion hahmon uhreja, minkä näet ongelmana. Siitähän tarinassa pitkälti on kyse: talousrikolliset eivät joudu vastuuseen tekemistään rikoksista. Yhteiskunta ei rankaise heitä paheksunnalla ja syyllistämällä. Haluaisin myös huomauttaa ihan viimeisestä kohtauksesta (jota en tässä tarkemmin spoilaa), joka mielestäni kertoo elokuvan oleellisimman pointin: elokuvassa on kyse yksilön (mahdollisesti katsojan) halusta olla menestyjä. Uhrinäkökulma ei ole sen kertomiseen erityisen tarpeellinen.
Ihan varmuudelta selvennyksenä: pidän arvioitasi ja näkemyksiäsi kiinnostavina, mutta tästä arviosta en oikein saanut otetta. Siksi kyselen selvennystä, ja toivottavasti onnistuin siinä kunnioittavassa sävyssä.
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
12.01.2014 klo 03.49
Itse ainakin koin sen liiallisuuden oleelliseksi osaksi juuri tuon tarinan kertomista, ja siksi heittosi "fiksu leffa saavuttaisi saman muulla konstilla" tuntuu hieman perustelemattomalta.
Lopussa mainitset, kuinka elokuvassa ei näytetä DiCaprion hahmon uhreja, minkä näet ongelmana.
Haluaisin myös huomauttaa ihan viimeisestä kohtauksesta, joka mielestäni kertoo elokuvan oleellisimman pointin: elokuvassa on kyse yksilön (mahdollisesti katsojan) halusta olla menestyjä. Uhrinäkökulma ei ole sen kertomiseen erityisen tarpeellinen.
Elokuva kertoo ihmisistä, joilla on liikaa. Uskon että tarinan voi kertoa muutenkin kuin väsytystaktiikan avulla. Iskevä pröystäilykohtaus ja tunnelmista muistuttava iskevä montaasi myöhemmin olisi se tavallisin tapa tiivistää sisältöä. Koin Scorsesen harrastavan satunnaista silppua maksimiaikarajan sisällä enkä kertovan tarinaa.
Uhrien puute on ongelma vain siinä mielessä, etten saanut elokuvasta otetta ja jos mietin miten semmoisen otteen voisi saada, niin näkökulman laajentaminen tulee mieleen.
Ymmärrän kyllä miten viimeinen kohtaus yrittää johdatella ajatuksia, mutta kohtaus kertakaikkiaan ei kolahtanut. Elokuva ei missään vaiheessa kertonut uskottavista ihmisistä, jotka synti voi viedä mennessään, vaan karikatyyrimäisistä woo-hoo-psykopaateista. Se tosiaan on omituista, että Yhdysvalloissa jotkut väittävät, että elokuva juhlii rikollisia. Päähenkilö muun muassa imuroi huumeita nenäänsä huoran vaginasta. Tämäkö on sitä juhlimista? Että ei rikollisia saa näyttää tällaisessa toiminnassa, vaan imurointihetki pitäisi suoda kiltille vapaaehtoistyöntekijälle, joka on sen oikeasti ansainnut?
13.01.2014 klo 01.29
LDC on loistava näyttelijä, mutta leffan käsis ja ohjaus valitettavasti horjuu.
Leffasta ensimmäiset 70 % toistaa itseään, käännekohta jää liian myöhään ja ehdottomasti liian pitkä 3 h, mainoksineen 3 h 15 min.
LDC valitsee yleensä roolinsa huolellisesti, tässä on nyt tapahtunut jonkin sortin lapsus, Scorsese yhteistyön nimissä.
Toivottavasti tämä ei enteile Robert De Niron kaltaisia viimeisiä outoja B-filkkoja, ehkä kunnon käsiksiä ei ole tarjolla ja pakko on tehdä.
21.01.2014 klo 05.10 1
29.01.2014 klo 19.53 2
Arvostelun huonoudesta kertoo sekin, että käytännössä jokainen muu merkittävä suomalainen elokuva-arvostelusivusto ja/tai -lehti antoi elokuvalle vähintään neljä tähteä, keskiarvon ollessa 4,2.
Tai sitten vaan se että leffa on niin saatavan hyvä. DiCaprion kenties paras roolisuoritus, ja Scorsesen leffoista yksi parhaimmista, ellei jopa paras.
09.02.2014 klo 21.26 1
Nousee lähes samaan sarjaan kuin Harri Närhi joka antoi Sandra Bullockin tähdittämälle Speed 2 elokuvalla yhden tähden enemmän kuin Jackie Brownille.
On selvää että Oscar akatemia on ihan pihalla antaessaan leffalle ehdokkuuksia. Milloin ne on mitään elokuvista koskaan tietäneetkään?
(Onko muuten Michael Bay saanut koskaan ehdokkuutta?)
Henkilökohtaisesti kuulun tämän elokuvan kohderyhmään. 39v valkoisena heteromiehenä tässä oli kaikkea mitä loistavassa leffassa pitää olla: Huumoria, tissejä, loistavia hahmoja ja visuaalista näyttävyyttä. Ei en voi sietää Bayn elokuvia vaikka nissä olisikin tissejä (ei ole sillä Bay tekee ainoastaan K12 elokuvia maksimoidakseen voitot)
En muista milloin olisin nauranut kyyneleet silmissä leffateatterissa. Country Club kohtaus on yksi elokuvahistorian hauskimmista :D
Elokuva olisi voinut olla 20min lyhyempi silti odotan 4h directors cuttia missä on mukana pois leikatut kamasekoilu ja panokohtaukset. Ohjaaja oli joutunut siistimään elokuvaa aika paljon saadakseen sille K16 ikärajan (voittojen maksimointia).
"Lopussa mainitset, kuinka elokuvassa ei näytetä DiCaprion hahmon uhreja, minkä näet ongelmana."
+1
Tämä oli Wall Street version gangsteri elokuvista. Milloin gangsteri leffoissa nyyhkytetään uhreille? Ei ikinä. Se ei vaan kuulu tyylilajiin. Elokuvan ei ole tarkoitus moralisoida vaan se on tositapahtumiin (omaelämänkerta kirjaan) perustuva henkilöätarina. Tätä henkilöä ei voinut uhrit vähempää kiinnostaa. Miksi Ohjaajan olisi se näkökulma siihen lisätä kun sitä ei ole alkuperäisessä kirjassa?
Satuin katsomaan Wall Street elokuvan edellisenä iltana telkkarista. Se on kyllä niin nöösi versio samasta aiheesta. Silloin ei ollut vielä pokkaa näyttää millaisia kusipäitä Wall Streetin pomot olivat. Gordon Gekko on ihan lasten kamaa verrattuna Jordanin joukkoihin.
Vielä hurjemman elokuvan voisi saada Wall Streetin todellisista rikollisista. Jordan Belfourt oli kuitenkin pikkutekijä verrattuna Wall Streetin oikeisiin isoihin pomoihin jotka possuilee siellä tälläkin hetkellä. Niillä ihmisillä ei ole ollut mitään todellisuudentajua sitten 80-luvun.
DiCaprio on kyllä ihan liekeissä tässä leffassa!
10.02.2014 klo 22.17
Olen sitten keskiverto burgeri/juntti/idiootti mitä Peltosen arviointiin on luottamista: Leffan aikana heitetty läppä nauratti aivan helvetisti, päähenkilöön pystyi samaistumaan ja elokuvan kuvauksellisuus miellytti silmää. Tämä johtunee siitä, että toisin kuin Peltonen itse, olin hereillä elokuvan ensimmäiset 15 minuuttia.
Spoilatakseni hieman elokuvan alkua, elokuvan päähenkilö on hyvin empaattinen ja kokee pörssipelin hyödyttävän sijoittajia itseään meklarien samalla saaden ansionsa heidän auttamisestaan. Matthew McConaugheyn esittämä seniorimeklari kuitenkin paljastaa nuorelle Belfortille lounaalla, että meklarit pelaavat aina omaan pussiin.
Leffan henkilöhahmot ja näiden välinen kemia ei suinkaan ole niin latteaa kuin tässä V2:n arvostelussa annetaan ymmärtää. Vaikka massia kääritään kusettamalla sijoittajia, niin raha ei suinkaan tee kaikkia onnelliseksi. Massilla tietysti saadaan pataljoona huoria toimistoväen kulutettavaksi, laituriin pieni jahti ja mieletön määrä tabuja sekä kokaa ryystettäväksi.
Martin leffoista tämä kuitenkaan ei yllä samalle tasolle The Departedin kanssa tarinan osalta. Toisaalta tämän ymmärtää sillä onhan Departedin esikuvana toiminut aasialaispläjäys yhtä tykitystä kuin amerikkalainen kopionsa.
Pörssiaiheisena leffana 5/5, Martin leffana 4/5.
18.02.2014 klo 23.28 1
17.03.2014 klo 13.25 1
Ensin mietin, että ei helvetti, onnistuttiinko tämäkin leffa pilaamaan... Pikainen vilkaisu IMDB:hen ja 8.7 keskiarvo ja top250:ssa sijoitus n. #70 kertoo, että se ei todellakaan tässä tapauksessa ole leffa, joka haisee...
Mitäpä tuo keskiarvo tai sijoitus jollakin listalla nyt kertoo? Se kertoo sen, että osa jengistä katsoo silmät lasittuneina ja kuola suupielestä valuen KAIKKI elokuvat, jossa on räävitöntä seksiä, vedetään huumeita jne. Totta kai suuri osa ihmisistä menee katsomaan tuollaista, ei se sitä tarkoita, että leffa olisi mestariteos. Minua ei henkilökohtaisesti nappaa. JOS olisin kiinnostunut katsomaan toisten räävitöntä p*neskelua, tekisin sen luultavasti kotona tietokoneen ääressä enkä julkisesti leffateatterissa. Ja nooh, huumeita nyt vetävät vain ne, joilla on olematon itsekontrolli ja kykenemättömyys käsitellä elämän vastoinkäymiset ihan selvänä. Toisten tarjotessa/yllyttäessä sieltä suusta vain tulee se "kyllä, kiitos mielelläni" ja omia aivoja ei osata käyttää. OT: 12 years a slave on varmasti huikea, se täytyisi nähdä. Tämä ei todennäköisesti ole kuin suhahdus Saharassa siihen verrattuna.