Walter Mittyn ihmeellinen elämä
Ensi-ilta: | 27.12.2013 |
Genre: | Draama, Fantasia, Komedia, Seikkailu |
Ikäraja: | 7 |
Walter Mitty kehittää valokuvia aikakausilehden toimituksen kellarissa. Kun negatiivi ensi kertaa hukkuu, kyseessä on tärkeä foto, josta pitäisi väsätä kansi. Mittyllä ei ole syytä olettaa, että hän olisi mokannut itse, mutta hän ei kerro ongelmasta esimiehille. Hän lähtee seikkailemaan ympäri maailmaa löytääkseen negatiivin lähettäneen valokuvaajan. Aiemmin elämässään hän ei ole tehnyt mitään erikoista. Matkustushalu selittyy vain sillä, että hänellä kilahtaa. Työkaverin ulos pyytäminen on vanhalla pojalla mielessä, ja kun se ei suju, ja kun pomokin on töykeä, hän saa hermoromahduksen? Signaalit ovat epäselviä.
Mitty on seikkaillut aiemmin mielessään. Toisinaan hän näkee valveunia, joissa hän on sankari tai supliikkimies, eikä nolo myyrä. Valveunet ovat Family Guyn tasoisia: pieni ylitseampuva irtiotto saattaa yllättää myönteisesti, mutta ennen pitkää touhu haisee laiskan irralliselta pelleilyltä. No, Mitty oppii elämään oikeasti, tai jotakin. Hänen seikkailunsa johtavat hänet tilanteisiin, jotka ovat epärealistisia kuten hänen fantasiansa. Onko kyse siitä, että elokuva ensin esittelee Mittyn näkökulman, ja sitten omaksuu sen, sulattaen fantasiat osaksi muuta kerrontaa? Tarinaa ajatellen siinä ei olisi järkeä. Mitty "eheytyy" eläessään "oikeasti", tai näin väitetään. Jos Mitty fantasioisi olevansa velho ja sitten hänet jumalauta hyväksyttäisiin Tylypahkaan ja julisteessa edelleenkin lukisi "stop dreaming, start living", sanoma ei muuttuisi miksikään. Älä uneksi. Vaivu psykoosiin?
Kun kävelin jouluruuhkassa kotiin Frozenin näytöksen jälkeen, lauloin mielessäni leffabiisiä omilla lyriikoilla ja kuvittelin ampuvani loisteliaasti kimaltelevilla jääloitsuilla rasittavia ihmismassoja pois tieltäni.
Mittyn fantasiat eivät vakuuta fantasioina. Niistä uupuu tunne ja vilpittömyys. Vaan mitäpä siitä, jos draamapuoli pelittäisi lämpimästi ja hellästi. Hollywoodin laskelmoituun muovisuuteen on totuttu, joten kenties hämmentävin asia on muovisuus yhdistettynä hitauteen. Ohjaaja Stiller pyrkii fiilistelemään ja tekemään taidetta. En tiedä mitä hänen päässään liikkuu. Visuaalinen puoli kieltämättä on asiallisen ylvästä esimerkiksi kun Mitty rullalautailee Islannin jylhissä maisemissa, mutta mukana on myös tympeän onttoja ja pitkiä rupattelu- ja patsasteluhetkiä. Mitty vaikuttaa viihtyvän vieraiden seurassa ainakin montaasissa (josta puolet nähdään trailerissa), mikä ei ole järin herkkä tapa kuvata ihmissuhteiden merkitystä. Jos parikin aivosolua omistava tarinankertoja haluaa antaa elämälle arvoa, sitä luulisi, että hän ymmärtää suositella ystävyyttä ja lihasta ja verestä väsättyä lyyliä, eikä hyppäämistä haiden sekaan.
Kyseessä on "uskomatonta paskaa" vinkaistuna epätoivoiseen sävyyn. Fantasiaelokuvasta löytyy erikseen fiktiivistä fantasiaa, joka on surullista toisin kuin fantasia. Tyhjäkäynnillä putputetaan niin usein ja paljon, että samaistuin Mittyyn sitä kautta, etten jaksanut keskittyä ja täten itsekin säpsähdin toistuvasti hereille vajottuani hetkeksi muihin maailmoihin. Kyseessä oli melkoinen meta-elämys, enkä vain sano niin.
Todettakoon vielä, että elokuva teeskentelee, että kaiken taustalla olisi mysteeri, vaikkei kantavaa ideaa näy eikä kuulu. Se on yksi merkittävimmistä huipentumista, kun tunteellinen mahtimusiikki pärähtää soimaan sankarin uskaltaessa astua mainitun rattijuopon kyytiin... Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille paitsi Ben Stillerille, jolle annan joulubonuksena ainoastaan anteeksi.
Yhteistyössä Filmtrailer.comin kanssa
Keskustelut (5 viestiä)
Moderaattori
Rekisteröitynyt 30.03.2007
22.12.2013 klo 19.10 22
22.12.2013 klo 22.14 9
Rekisteröitynyt 29.10.2007
23.12.2013 klo 14.48 3
Stiller saa tosin anteeksi Tropic Thunderin ansiosta.
26.12.2013 klo 20.10 4
10/10
Peltonen on paras arvostelija kautta aikojen.
28.12.2013 klo 22.54 1